Kirjoitin edellisen kerran yli kuukausi sitten. Tuntuu hassulta kirjoittaa tähän blogiin, koska tein tämän ihan vain opiskeluja varten, ja nyt opiskelut tosiaan ovat ohi.
Elokuun alussa sain virallisen tutkintotodistuksen postissa, ja aloitin projektitutkijan työt uudestaan elokuun puolivälissä.
"Loma" eli siis kahden viikon työttömyys ei mennyt ihan vain rentoillessa. R oli töissä, ja minulla oli vähän liikaakin aikaa miettiä (lue: stressata) tulevaisuuttani. Niinkuin edellisessä postauksessa sanoin, ehdin pallottelemaan moniakin vaihtoehtoja, toiset niistä oivat ihan järjettömiä ja toisissa on ehkä järkeä.
Epävarmuus tulevaisuudesta jatkuu kuitenkin pahimmassa tapauksessa hamaan tulevaisuuteen, koska vakipaikat ovat kiven alla. Ensin työsopimukseni oli syyskuun loppuun, sitten lokakuun ja nyt oli puhetta jatkosta vuoden loppuun. Moni on sanonut minulle, että olen kauhean kiittämätön kun hermoilen, mutta kyllähän sitä nyt vähän on sellaisessa löyhässä hirressä, kun tulevaisuutta ei oikein voi suunnitella. Tosin työantajani on kauhean positiivinen ja suunnittelee paljon, mutta itsekin akateemikkona on täysin apurahahakemusten varassa, ja minä sitä kautta hänen apurahahakemustensa varassa, ellen sitten tee omia hakemuksia ja pyri akateemiselle uralle (tohtorinopintoihin). Minusta olen tällä hetkellä itsekin niin epävarma kaikesta, etten halua tehdä niin pitkälle kantavaa päätöstä.
MUIHIN ASIOIHIN
Minilomani aluksi lähdimme serkun kanssa päiväksi Tukholmaan, ja shoppailin kappasvaan paljon. Heräsin lomanjälkeiseen morkkikseen, eli karuun todellisuuteen aikuisuudesta ja työtilanteesta. Elokuun alussa päätinkin, että me kirjaamme sentilleen kaikki menot ylös, ihan vain siksi, että on jokin käsitys tuloista vs menoista, ja tietää mistä kaikesta täyty nipistää jos työttömyys alkaa. R:n työtilanne kylläkin vakiintui juuri, eli asiat voisivat olla huonomminkin. (Ainahan ne voisivat...)
Viime viikonloppuna juhlittiin vanhimman serkkuni häitä (kaikki muut ovatkin sitten mua nuorempia :D) ja heti perään saimme selvitettyä asuntoasiat. Muutamme lähelle rautatieasemaa asuntoon, jossa saamme olla noin vuoden, mutta jossa ei ole pakko olla niin kauaa, jos tilanteet muuttuvat paljon suuntaan tai toiseen. Erittäin hyvä diili siis. Muutto on lokakuun alussa, joten siihen mennessä pitäisi saada tavarat kerättyä yhteen paikkaan (kuudesta) ja siivottua ylimääräiset tavarat pois muuttoa varten. Motivaatiota ei ihan vielä ole tarpeeksi. Saan lähinnä kyseenalaisen kaaoksen aikaan levittelemällä tavaroita ympäriinsä :D
 |
| roskiin vai kierrätykseen, mihin kierrätykseen? |
 |
| Tervehtikää jälleen yhtä heikkouttani, pyyhkeitä. Meillä oli enemmän kuin tarpeeksi pyyhkeitä jo entisessä asunnossa, mutta kahden vuoden aikana olen ostanut pari kassillista lisää.. |
 |
| Tässä kaapissa on minun "tulevan kotini" tavarat. Kun on ausnut toisten nurkissa, on tullut välillä halu ostaa jotain siihen tulevaan omaan kotiin sitten joskus, Se "sitten joskus" on nyt ja tuota rojua on muuten paljon. Varsinkin siihen nähden, ettei meiltä puuttunut mitään. Nyt on sitten tusina tuikkukippoja. jes-- |
Vaikka en ole kertaakaan epäillyt muuttopäivän koittavan, on se siltikin aika hienoa, että kahden vuoden tauon jälkeen asumme taas samassa ositteessa. As in seukataan virallisesti.
 |
| kävin piilolinssitestissä. friikkiä |
 |
| globenin sightseeingpallo |
Ajattelin että salasanasuojaisin tämän blogin hetkeksi, joten jos näin käy, on salasana R:n etunimisukunimi pienellä yhteen kirjoitettuna
Hejsålängee!
K
