Viime tiistaina olin seuraamassa ruumiinavauksia oikeuslääkärin kanssa. Allekirjoitin THL:n vaitiolosopimuksen, enkä lukenut sitä ennen kuin pistin nimeni alle, (you know, niinkuin kuuluukiin..) joten en tiedä mitä en saa sanoa ja mitä saan. No, olinhan kerran ennenkin seurannut avauksen koulussa, mutta tietysti koko päivä lääkärin kanssa (tai no puoli päivää, paperityötä en tuijottanut) opetti paljon enemmän. Koska seurasin myös obduktiopreparaattorin työtä, tiedän nyt miten, miksi ja mistä erilaiset näytteet otetaan, ja myös koska. Sellaiset asiat jäivät koulussa hieman epäselviksi, ja nyt tiedän, että virtsa, veri ja lasiainen otetaan aina, samoin kuin jokaisesta isommasta elimestä näyte tai useampi. Pienistä ilmeisesti vain jos on syytä epäillä niissä jotain. Vaikka päivä oli aika haiseva (todella) ja karu (kun ensimmäisenä astuin sisään, ja ruumiita oli monta rivissä, kaikki peittämättä, jouduin hokemaan itselleni että "ne on vahanukkeja, ne on vahanukkeja, ne on tosi haisevia vahanukkeja" Etten pyörtynyt. Huippasi meinaan aluksi aikalailla. Lisäksi salissa oli opiskelijaryhmä juuri silloin, että olisi ollut vähn noloa pyörtyä niiden nähden :D mutta kaikkeen tottuu, ja vartin päästä olin jo nenä kiinni sisäelimissä.
Selkeissä väkivaltarikostapauksissahan poliisi(t) seuraa(vat) avausta. Sellaisia en nähnyt. Mulle oli tarpeeksi jännää että yhdellä tapauksella oli tuberkuloosiepäily, joten käytettiin vahvempia "tubi"maskeja
Sanoin mummolassa käydessäni avauksista. Pappa, jolla on ikää paljon ja muistia vähän, ja yleensäkään se ei enää oikein muista mitään yli viisi minuuttia sitten tapahtunutta, kuitenkin kyseli minulta vielä tunnin päästäkin ruumiinavauksista. Valitsinpa taas yleisöni oikein....
En ole myöskään alkanut vieltä etsimään kesätöitä, ja se stressaa. Välillä mulle vihjaillaan, että saisin jatkaa tuolla, ehkä, mutta en ole varma, että tarkoittaako jatkaminen samaa kuin väitöksen teko. Isoja kysymyksiä. Apua. Kohta musta tulee aikuinen! Olettaen että DNA:t alkaa ilmestymään. Perkeleen bakteerit.
Viikonloppuna Kimi oli taas meillä, ja reissattiin sen kanssa enemmänkin, nimittäin bussissa ja junassa. Onneksi junaan tuli kiva nainen situmaan viereen , jota ei haitannut että K nuuski sen laukun ja jalat hyvinkin perusteellisesti. Tosin sillä oli omia koiria, joten kai ne tavarat sitten haisivat tosi hyvälle.
Sunnuntaina käytiin kävelemässä näsinkalliolla ja tampellassa. Olin ihan turistina kuvaamassa kaikkea "HEI KATO TAMMERKOSKI!!"
 |
| Särkänniemi näsinkalliolta |
 |
| Finlaysonin vanhat tehtaat, eli museokeskus vapriikki |
 |
| Vaalea talo oli tehtaanjohtajan koti. |
Saatiin ystävänpäivän kunniaksi kotiinviemisiä, kun Arlan Ihana-jogurttien jakaja tuli vastaan.
 |
| Kimillä oli ilmeisesti rankka lenkki |
K
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar