Nummer 135 - Köp o sälj

Tällä kertaa innostuin Facebook-kirppiksistä. Liityin joitain aikoja sitten ryhmään nimeltä "Roskalava lempäälä" Siellä ihmiset jakavat ilmaiseksi ihan kaikkea vauvansängyistä nuudelimausteisiin, ja kaikille vaikutti löytyvän nopeasti ja helposti ostaja. Koska en asu Lempäälässä, pyysin sitten liittyä vastaavaan ryhmään Tampereella. Sinnehän minua ei sitten päästettykään. Liityin toiseen ryhmään, Tampereen FB-kirpputori. Sinne pääsin, vaikka ryhmän idea onkin vähän eri.

No. Siellä sitten pari viikkoa takaperin eräs tyttö kyseli meikkipöytää. Ilmoitus oli siten vähän hassu, että se sanoi, etttei maksaminen onnistu ihan heti, vaan vasta viikon päästä. Meillä oli ylimääräisenä vanha meikkipöytä, jota ei saatu tyhjennettyä ihan siihen, kun taloyhtiössä oli roskalava, joten tarjosin pöytää tälle tytölle ilmaiseksi. Hän vaikutti kiinnostuneelta, mutta hakeminen vaan venyi. Selityksenä oli rahan puute (pöytä on ilmainen??) Nyt hän sitten ehkä ensi viikolla tulisi sen hakemaan. EHKÄ.

Viime viikonloppuna hain myös varastosta jonkin verran sellaista tavaraa, jota olin sinne vienyt kun sattuu mahtumaan. Aika vamana siitä, ettei sitä tavaraa tulla ikinä meillä enää sisällä näkemään. Päätinpä viime sunnuntaina sitten testata ja laittaa tavarat sille FB-kirpputorille myyntiin.

Aiemmin vannoin, etten käytä tuollaisia kirpparihommia FB:ssa, koska niissä on niin paljon sääntöjä ja riitoja. Olin kuullut kavereilta huonoja kokemuksia, ja kun ennen Turusta poismuuttoa tarjosin paikalliselle lahjoitussivulle kahta IKEAn pöytää ja yhtä tuolia, se päättyi fiaskoon. (R:n sisko näki ilmoituksen, sanoi että haluaa tuolin. Sanoin sille joka halusi kaikki kolme, että nyt sukulainen (melkein ainakin) haluaakin tuolin, oon tosi pahoillani tästä, otatko kuitenkin pöydät? No tää tätihän haukkui mut ihan pataluhaksi ensin yksityisviestillä ja sitten siinä ryhmässä, kun ei saanutkaan ilmaiseksi kolmea tavaraa, vain kaksi.)

NOOO

Tääkin myyntikeikka alkoi tosi hyvin. Myin pientä sisustustavaraa kuten kynttilänjalkaa, kelloa, mattoa jne. Varauksia sateli sillä minuutilla kun laitoin tavaran nettiin. Kaikki vaikutti hyvältä. Ensimmäinen ostaja tuli alle puolen tunnin päästä hakemaan muutaman tavaran. Olin tosi tyytyväinen.

Siihen se sitten loppuikin. varaajat eivät vastailleet viesteihin useista pyynnöistä huolimatta, ja varausajat venyivät viikon mittaisiksi. Olen viikossa saanut fyysisesti myytyä kolmelle ostajalle, kun kaikille tavaroille mukamas piti olla ottaja.

Koko ajan pommitan ihmisiä, ne eivät vastaa viesteihin, tai peruvat tulonsa. Aika kypsää. Kyllä täytyy olla liikaa vapaa-aikaa jos tällaista ihan tosissaan harrastaa.

Eilen minulla oli taas vuosittainen mahatähystys. siihen liittyy paasto ja tyhjennysaineet ja muuta tosi epämukavaa Lisäksi tietysti odotin huonoja uutisia sairaudesta, kun kaikki merkit viittaisvat huonompaan menoon.

Tähystyksen ollessa perjantaina, tiistai oli viimeinen ilta kun sai syödä hedelmiä. Minähän söin. Ja Jule myös !

Keskiviikkona oli tonnikala ja makaronipäivä, ja torstai ja perjantai menivät syömättä. Torstaina olin lyhyen työpäivän, jonka jälkeen menin lohduttamaan itseäni Iittala outlettiin.

lounas. nam vaan. Ja maitotuotteitakaan ei olisi saanut syödä.

Aika herkullinen uutuus tämä Ultima Thulen tuikkukippo. Viikolla hain sen, Vaan koska halusin. Ei liity itsesäliin.

Iittalassa oli jopa ihan kohtuullisia alennuksia, kun yleensä siellä on niin kovat lähtöhinnat, että 2- laatukin on kalliimpaa, verrattuna vaikkapa Prismassa myytävään ykköslaatuun.

Ostin jouluisen värisiä pienä tarjoiluastioita, ja neljä kastehelmen kirkasta pikkulautasta. Kupit olivat varmaan jotain poistovärejä, kun olivat 1-laatua mutta silti alessa, ja lautaset olivat 2-laatua, mutta nättejä ne olivat ja konepestäviä. Miksiei. Toim. Huom. Itsesääli.

JAJAJA sitten vaadin R:ää lähtemään kanssani Marimekon ystävämyynneille, koska täytyi olla ajattelematta ruokaa :D Halusin jonkun nätin mustavalkoisen marimekon kankaan "keskiverhoksi" olohuoneeseen, koska huonekorkeuden takia valmisverhot eivät käy. Ja kun YSMYillä kankaat olivat tarjouksessa, ja R vastusti musta-valko-pinkkiä verhoa, tuli Bottna meille !

Jätin sen ehkä liian lyhyeksi vieläkin.. Mutta toisaalta kun se ei osu lattiaan se ei kerää pölyä :D

Tässä kuussa on ylipäätään mennyt sisustustavaraan ihan hirveästi rahaa. Vaikka kehuin viimepostauksessa, että huonekaluja ei ostettu, vaan ne tulivat lahjoituksina tai lainoina, niin sisustuskrääsään onkin sitten mennyt rahaa. Ostin muutaman maton, tuon verhon, hulluilta päviltä vähän lasia ja pyyhkeen ja lisäksi muutaman pienen säilytysratkaisun, esimerkiksi hanskoille ja huiveille.

Vaikka tää asunto on meillä vain vuoden verran näillä näkymin, alan olemaan tosi tyytyväinen sisutuskeen, vaikken mikään sisustaja sinänsä olekaan, mutta oon silti sitä mieltä että (oma) tavara tekee kodin !

JAAA. Julekuvat varsågoda:

Ei ymmärrä miksi pleikka saa huomioo

Hallåå! HUOMIOO

#filmkväll

Odottaa ruokaa

ruokaa

Hejsålängee

Nummer 134 - Varför sparas gammalt? - Olika samlarmotiveringar

Olen hirveästi kaiken vanhan perään. Koulussa lempiaineeni oli historia, ja kaikki vanha kiinnostaa edelleen tosi paljon. Mummon nurkkien kaivelu on ollut uutta lempipuuhaani, ja kun pelastin esimerkiksi 40-50-luvun Riihimäen lasin kauniin kermakon joutumisen kierrätykseen (Mummo sanoi, että kermakkoja on niin paljon, että jostain tarvitsee jo luopua). Olin superiloinen. Olin saanut aarteen!

Kun löysin kierrätystavaroista kuluneen vanhan kahvilautasen, josta löytyi Arabian vanha APA (Arabia porslinsfabrik aktiebolag) tornileima, olin tosi innoissani. Ja se pettymyksen määrä, kun seuraavassa hetkessä se tippui kivilattialle ja halkesi, oli suuri. Käsittämättömän suuri lähes arvottomasta, kuluneesta astiasta, joka ei edes ollut varsinaisesti minun.

Minun motiivini vanhoihin tavaroihin on ehkäpä jonkinlainen tunneside, tai mahdollisuus säilöä mennyttä aikaa. Ei niinkään raha. Kermakon löysin antiikkikaupasta yhdessä saman sarjan sokerikon kanssa 90 eurolla. Mutta tämä taitaa olla ainoastaan täydellisen setin hinta, ei yksittäisen kipon. Samaten keräilyastiat menettävät rahallista arvoaan kun ne kuluvat, halkeavat tai ruostuvat.

Päästäkseni varsinaiseen asiaani, erilaisiin keräilijöihin. Kun kerroin innoissani tuttavalleni mummonmökin tyhjentämisestä, ja siitä kuinka R alkaa olla tosi kypsä hamstraukseeni ja kaikenmoisen tavaran kotiintuontiin, hän sanoi ensin että R:n ei pitäisi puuttua (NIINPÄ R!) mutta jatkoi sitten, että kannattaa vaan ottaa kaikki mitä saa, ja säilöä vaikka varastoon jo asuntoon ei mahdu, koska niiden hinta varmaan nousee.

Olin tosi hämilläni. En ollut ajatellut niin. En kuvitellut tuovani sieltä rahanarvoista tavaraa. Tai tuovani tavaraa sieltä jälleenmyyntitarkoituksessa. Päinvastoin, toin omasta mielestäni paloja kaunista historiaa.

No tietysti siinä mielessä rahanarvoista, että moni huonekalu on klassikko ja edelleen tuotannossa, mutta klassikon maineen takia niiden hankkiminen uutena olisi tosi kallista. En siltikään ollut ajatellut myyväni muurameita maalauksen jälkeen tai artekkejani mahdollisen tulevaisuudessa tapahtuvan lakkauksen jälkeen.

Mummon 15-vuotiaana ostama ensimmäinen "hieno" lautanen

arabian kulunut kultareunainen kippo ja piippuleimainen tavallinen ruokalautanen

Esimerkiksi tämä viime postauksessa esittelemäni sodanaikainen Arabian sokerikko on haljennut, kulunut ja lommoutunut. Se ei siis ole enää arvokas jälleenmyyntiä ajatellen. Mutta siksi en sitä halunnutkaan.

R ajattelee hyvin samalla tavalla tavaroista kuin tuttavani. Eli jälleenmyyntiarvon kautta. Kun aloin keräämään 18-vuotiaana muumimukeja, koska olin lapsellinen ja muumifani, ei koko muumihaippi ollut vielä niin kova, eikä keräily-/sesonkimukeja juuri ollut. Keräilyn aikana niitä alkoi tulla, ja sain tai ostin niitä jonkin verran sitä mukaa kun ne tulivat kauppoihin. Halusin aina kulhon ja mukin samaa sarjaa, jos se oli mahdollista. R kuitenkin alkoi ohjeistaa, että keräiilymukeja ei saa käyttää eikä pestä, koska tarrojen pitää jäädä paikoilleen. Se on muille keräilijöille merkki tuotteen käyttämättömyydestä.

Minulla oli niin paljon mukeja, että jätin sitten tarrat, koska kaksi ihmistä ei hirveän montaa mukia tarvitse. Kuulin, että myös R:n äiti ostaa kaikille lapsille kaikki muumimukit aina kun en tulevat, ihan vain jälleenmyytäviksi ja arvoaan kasvattamaan. Näitä mukeja ei tuoda meille, pelkäävät kai, että vien osan tai haluan osan jälleenmyyntiarvosta? Mene ja tiedä.

Koska meidän (mun!) astiat olivat kylmäsä vanhassa talossa säiltyksessä, ja hiiret temmelsivät astioissa niiden säilytyksen ajan, kaikki tietty  pestiin ennen käyttöä. Muumimukit laitoin vitriiniin, niin ne saivat olla likaisia, samassa vitriinissä ei nimittäin ole ruokailukäyttöön mitään. Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin seseonkimuumikulhot, joihin tarra olli jätetty, ja joita piti säilyttää ruokalautasten kanssa. Kiukkuisesti sanoin R:lle, etät koska tämä tarranjättöhöpötys on hänen ideansa, hän saa myös keksiä, miten kulhot pestään kastelematta. "Muutaman" muistutuksen jälkeen R tarttui toimeen, ja bongasin sen itseteossa repimässä tarroja pois ennen tiskikoneeseen laittoa!! Että perkele laiskuus voittaa kun ei ole omat kupit.

Siinä sitten harjoittelin hetken keuhkojeni kantovoimaa ja ääneni kuuluvuutta, kunnes itse pyyhin kulhoja sen verran, että ne voi hyvillä mielin laittaa ruokalautasten kanssa.

Tässä murheenkryynit. Kahteen taisi jäädä vielä tarrat...

Hejsålängee!

K

Nummer 133 - Gamla möblers räddningsteam i farten

Kaksi viikoa siinä meni, nimittäin muutossa. Nyt voin vihdoin sanoa, että ollaan loppusoralla. Purettu ja kosteassa ja kylmässä säilötty Ikean Billy kirjahylly on niin vino, etten uskalla purkaa siihen kirjoja, joten odotan toista kirjahyllyä tilalle. Muuten tavarat ovat aika hyvin löytäneet paikoilleen.

Olen tosiaan melkein kolme vuotta elänyt kalustetuissa asunnoissa ilman omia huonekaluja. Ja ne omat huonekalutkin ovat olleet ikean kaikista halvimpia. On Lackia, Billyä ja Kallaxia, eli nitä parinkympin opiskelijahuonekaluja. Olisi upeaa, jos raha ei ratkaisisi huonekaluvalintoja, mutta tällä hetkellä niin ei ole. Ratkaisuista ainakin toiseksi paras, ellei paras, on ollut, että mummo on on myymässä mökkiään, ja sitä tyhjennetään. Mökki on ostettu noin 10 v sitten, mutta se on 1800-luvulta peräisin oleva maalaistalo, jossa on paljon vanhoja huonekaluja, jotka jäävät ylimäärisiksi. Olen siis kantanut niitä innoissani asuntoomme. Ja ihan ilmaiseksi!

Suurin osa huonekaluista on tällä hetkellä joko lainassa tai saatuja, muutamaa Ikean poikkeusta lukuunottamatta. Todellista budjettisisustamista siis!

Eteisessä on vanha pinnatuoli, joka muistuttaa erehdyttävästi Tapiovaaran Fanettia. Tosin tuoli on varmaankinj älkikäteen maalattu punaiseksi, joten leimoja siinä ei ole. Myöskään istuinosassa ei ole pientä kuoppaa, joka Fanetissa on. Tuolin alkperä on siis toistaiseksi mysteeri. Ehkä maalaan sen joskus, sillä punainen väri on tosi kulunut. Mutta en vielä. Tuolin seuraksi eteiseen toimme vanhan Muuramen rahin, josta on tyyny hukkunut. Kun tiedämme, että asumme vähän pysyvämmin kuin nyt, vanhat muuramet olisi tarkoitus maalata valkoisiksi ruiskumaalilla. Rahin päällä on kaksi isoa lasipurkkia, myös mummolta, jonne saan kuulemma jouluvaloja parin viikon päästä.

Sain jo esimmäiseen asuntooni isältä pienen artekin ruokapöydän ja pari mustapäällysteistä tuolia. Kun työpaikkamme muutti, sain sieltä kaksi puunväristä saman sarjan tuolia. Toinen niistä on R:n yöpöytänä. Myös kaksikerroksisen vaaterekin sain mökin muuton yhteydessä, sillä tässä talossa on aika vähän säilytystilaa, ainakin suhteessa minun vaatteideni määrään :D

Makuuhuoneessa on lainassa kaksi Ikean Malm-lipastoa, jonka seuraksi toimme eilen mökiltä  Muuramen kolmikon, joka myös kaipaa kipeästi kunnostusta, mutta saa toistaiseksi olla juuri tuollainen.

Yksi lempihuonekalujani on (harmi kyllä) lainassa oleva R:n mummon perintösenkki. Se on pimeässä nurkassa kehystetyn vanhan kartan vieressä, ja sen päälle olen kerännyt "aarteita" Mummolasta, ja isän mummolasta.

Vanhan uunilämmitteisen  Porin konepajan "Mainos" silitysraudan löysin isän mummolasta, ja vanhat pullot mummon mökiltä.

Vanhassa litran viinapullossa oli vielä apteekin etiketti tallessa, Se on haettu lempäälän apteekista ja määrätty ulkonaisesti pyyhkeisiin. Jokainen voi sitten miettiä, että onko tämän sisältö todellakin päätynyt pyyhkeiden desinfiointiin kieltolain aikaan

Etikkahappoa, Helsingin teknillinen tehdas

Laitoin pöydälle myös pari pinoa kirjoja viime vuosisadan vaihteesta. Siinä on oppikirjoja kansakoulusta, sairaanhoitajakoulusta ja maamieskoulusta. Lisäksi isän mummolasta löysin vänrikki stoolin tarinat vuodelta 1899

Patologian oppikirja on suhteessa "uusi" 50-luvulta, se on proffani perintökirja, jonka se meinasi muutossa heittää pois :D

 Isoisäni tädin vanha suomen kielen oppikirja on kuitenkin kirjoista minulle tärkein. Hän on saanut sen vuonna 1900, n. 20-vuotiaana, ja kuoli vain kolme vuotta myöhemmin. Isoisäni isä oli heidän monilapsisesta perheestään ainoa, joka ehti perustamaan oman perheen ja opettelemaan kunnolla suomen kielen,

En ole kovin hyvä apteekkihistoriassa, mutta ainakin Lempäälän apteekista näytti reilu sata vuotta sitten saavan lähinnä luontaistuotteiksi nykyään luokiteltavia aineita, jotka auttoivat ohjeiden mukaan vähän kaikkeen.

Olen vienyt useampia Arabian astioita, kippoja ja kuppeja mummolasta sitä mukaa, kun mummo olisi niitä laittanut kierrätykseen. Tätä sokerikkoa hän ei ollut heittämässä pois, mutta ihastuin siihen niin, että sain sen! Sokerikko toimittaa minulla vessassa vanulappupurkin virkaa, ja on mummon lapsuudenkodista, Arabian Salli-sarjaa piippuleimalla 40-luvulta.

Takana on parin vuoden takainen ihana kitch-löytöni pupu-koruteline tänä kesänä Hemtexitä ostetun marmoritarjottimen päällä.


Mummolassa odottaa vielä pari huonekalua, jotka sain luvan viedä, ja lisäksi kunnostettavana on pari Hetekan (Helsingin Teräskaluste) yöpöytää. Oon nyt niin innoissani tästä vanhasta rojusta, että taidan tehdä lisää vastaavia postauksia :D

Ja Julius?

Se viihtyy. Laitan pari pakollista julekuvaa vielä loppuun

Olin lähdössä töihin. J otti rennosti divaanilla

Laitoin koristetyynyjä sohvalle, ja heitin vääränkokoisen sisustyynyn lattialle. Jule omi sen.

R toi playstationinsa. J ei näytä änäriin kovin tyytyväiseltä

J pitää viikonloppuisin huolen, että herätään ajoissa, jotta se pääsee ite sänkyyn.

Tältä näyttää kani, joka on jotunut olemaan koko päivän yksin ilman ruokaa

Ja tältä kani, joka yllätetään tv-pöydän tasolta tyynyjen päältä

Hejsålängee!

K