Nummer femtiofyra - 37,5%

Niin monta prosenttia on maisteriohjelmasta taitettu. Eilen oli Forensic Biology -kurssin viimeinen palautuspäivä, ja essee palautui huikeat viisi minuuttia ennen deadlinea, 23:54. Päätin puoli tuntia ennen alkaa vekslaamaan layouttia, ja kiirehän siinä tuli.

Ensimmäinen viikko kemiankurssia on myös takana, ja tuntuu jotenkin kotoisalta, vaikkakin vaikealta, opiskella taas kemiaa. Kemia on lähinnä epäorgaanista, räjähteiden ja tuhopolttojen analysointia ja sormenjälkien analysoinnin kemiaa, eli aivan uutta, vaikkakin tutuilla laitteilla, esim. massaspektrometreillä ja fotometrialla. Olen oppinut että näitä laitteita käyteään mikroskopiassa ja proteiini- ja lipidianalyysissä, ja nyt tulee opetella monta uutta käyttötarkoitusta.

Toisen vuoden opiskelijat ovat keväällä aloittaneet lopputyönsä, ja opettajamme kutsui ne, jotka tekevät labraosuutensa kemian laitoksella hänen ohjattavinaan, esittelemään työnsä meille.

Yksi tyttö vertailee elävien ja kuolleiden verien kemiaa, löytääkseen komponentin, jotka ruumiskoirat haistavat työssään. Yksi analysoi hiuksia erottaakseen ne kemiallisesti iän, sukupuolen, ja asuinpaikan (maan/maanosan) mukaan. Kemian laitoksella lopputyötään tekeviä oli yhteensä neljä.

Palatakseni terveydenhuolto-ongelmaani, keskiviikkona aamulla soitin uudestaan, ja taas hoitaja lupasi, että kätilö soittaa. Koko päivänä ei kuulunut mitään, joten koulun jälkeen soitin uudestaan, ja kun sain vastapuhelun hieman ennen neljää, hoitaja melkein huusi minulle kiukkuisena, että kätilö on viisi kertaa yrittänyt soittaa minulle, ja nyt hän soittaa kuudetta kertaa!

Sanoin etten ole saanut yhtään puhelua tänään, jolloin hoitaja sanoi, että kai ymmärrän puhelujen tulevan tuntemattomasta. Sanoin ymmärtäväni, mutta minulle ei ole kukaan soittanut tänään.

Hoitaja halusi tarkistaa puhelinnumeroni, ja puolivälissä numeroa hän alkoi sättiä minua siitä, että minulla on aivan liian pitkä puhelinnumero, ja miksi minulla on selllainen. Minulla on suominumero, joten luonnollisesti Ruotsissa numeron eteen laitetaan maasuunta +358. Olen ollut aika hämmästynyt siitä, ettei kukaan näytä tuntevan Suomen maakoodia Ruotsissa. Tiedättekö te Ruotsin maakoodin, +46?

No, ilmeisesti koko numero ei mahdu heidän näyttöönsä, vaan viimeinen numero jää pois. Minun teoriani on, että kun hoitaja sanoi "Jättävänsä lapun kätilölle" hän on myös siihen lappuun käsin kirjoittanut numeron, josta se viimeinen numero sitten jäi pois.

Yritin selittää, ettei minulle ole tullut puheluita, ja ihan oikeasti osaan vastata tuntemattomiin, sillä nytkin vastasin hänelle. Ilmeisesti hoitajalla oli ollut huono päivä, mutta harmitti kun se sitten iltapäivästä purkautui minuun, ja minun vääränlaiseen puhelinnumerooni. En todellakaan soittele sinne huvin vuoksi. Yritin taas pyytää lääkärin soittoaikaa kätilön soiton sijaan, mutta hoitaja ei suostunut muuttamaan olemassaolevaa suunnitelmaa.

Torstaina aamusta kätilö sitten soitti. Hän oli mukava, mutta kun sanoin pillereiden nimen, hän ilmoitti ettei voi kirjoittaa niitä, aivan niinkuin yritin hoitajalle selvittää. Pyysin kätilöltä lääkärin soittoaikaa, mutta kätilö sanoi, että minun pitäisi varata aika gynekologille, jota tietenkään tässä kyseisessä terveyskeskuksessa ei ole. Sanoin käyneeni jo yhdellä kätilöllä toisaalla, koska minulle sanottiin ettei tässä terveyskeskuksessa sellaista ole. Kätilö sanoikin juuri aloittaneensa työssään, ja onneksi toisen terveysaseman kätilö oli kirjoittanut tietoihini, että hänen mukaansa pelkkä resepti lääkäriltä riittää. Kätilö lupasi hoitaa asian, ja iltapäivällä sain hakea reseptin apteekista.

Makaroni tosiaan tuli korvista, vaihdoin sitten nuudeliin :D

...ja ketsupin sweet chiliin

1st signs of ageing. Aika surkeeta, mutta se oli alessa! (ja vuoden laatikossa)

Pillerit eivät myöhästyneet, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut, paitsi halvimmankin rinnakkaisvalmisteen hinta oli kolminkertainen Suomeen verrattuna.No. loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.

En saanut heti unta eilisen puolenyön stressin jälkeen, vaan valvoin melkein puoli kahteen. Herättyäni lähdin ensimmäistä kertaa ikuisuuteen lenkille, kun lämmintä sattui olemaan jopa seitsemän astetta, eikä satanut mitään.

Norjalainen sanoi, että Gamla Uppsalassa on kivat juoksureitit, joten menin katsomaan, ja hienot ne olivat, Gamla Uppsala on viikinkiaikainen paikka ulkoilureitteineen. Reitit ovat kohtuullisen tasaista maastoa, ja kaikenlaisia ulkoilijoita oli liikkeellä. Gamla Uppsalassa on myös kahvila, museo ja kirkko, ehdottomasti ihan turisteilunkin arvoinen paikka! Ainoa miinus on, että sinne kävelee melkein puoli tuntia, hölkäten tietty vähän nopeammin, mutta tässä rapakunnossa en jaksaisi enää hölkätä paikan päällä :D

Näyttääkö Englannin nummilla tältä myös? 

Tehdäänkö treenivaatteille yleensä jotain muuta kun kasataan sängylle?

K

Nummer femtiotre - Trubbel i folkhemmet och pengslöseri

Sopivasti valitin takatalvesta, ja tänään oli niin lämmin, että söimme ulkona. Sää helli, toisin kuin kivetys takamustani.

Poljin ensimmäistä kertaa kouluun, lukko kun avautui heti ykkösellä, vaikka olikin aika ruostunut. Tästä pääsen otsikon toiseen osaan, rahanmenoon.

Vein pyörän koulun jälkeen huoltoon, koska se on mielestäni viime kesän ulkokumien vaihdon jälkeen ollut raskas polkea. Huoltosetä sanoi, että se johtuu tyhjistä renkaista, ja ulkokumit on ihan hyvät.. Ketjun vaihdon hinta on 600 kruunua, koska se on hankalampi prosessi vaihdepyörässä. Lupasivat myös pumpata kumit mulle, niin toivottavasti kotimatka menee "Kuin siivillä" hah. Kouluun on matkaa 6.8 kilometriä, mutta kai siinä kunto kohoaisi jos viitsisi sitä pyöräillä...

Kävin paikallisessa Halpa-Hallissa ostamassa nippusiteitä ja pyykinpesuainetta, ja ostin myös kuivaelintarvikkeita, toimistotarvikkeita, ja suklaata ja muovilusikoita, siis kaikkea todella tarpeellista. Kävin myös toimistotarvikekaupassa ostamassa täytepatruunoita uusiin kuulakärkikyniini. Kävin niitä kyselemässä myös Clas Ohlsonilta, ei ollut, mutta infosetä oli hauska yllätys.

Menin infoon kysymään, onko kynään täytepatruunoita, setä katsoi, ja samalla kysyi minulta, että Turku vai Helsinki? oletin, että ne ovat Suomen kaksi kaupunkia jotka se tuntee, joten vastasin Turku, asuin siellä kuitenkin monta vuotta, eli en ihan huijannut.

Setä hymyili ja sanoi, "tunsin murteesta, olen itse Jakobstadista"

Puhun kavereiden mukaan Helsinkiläisittäin ruotsia, mutta Turkulaiset puhuvat hyvin samalla tavalla, kaksi isoa kaupunkia jossa on enemmistö suomenkielisiä tekee, että ns. murretta ei oikeastaan ole, vaan suomenruotsia puhutaan hyvin pitkälti kirjakielellä. Tosin helsinkiläisillä on ärsyttävä "snobinuotti" niinkuin mullakin vähän kuulemma... Noo, siinä kun infoisti jatkoi puhetta, kuulinkin jakobstadin murretta, vaikka nuotti oli muovautunut aika ruotsalaiseksi, suun avaamattomuus puhuessa, tyypillistä pohjanmaalaista, oli tallella.

Sitten trubbel i folkhemmet. Mun terveysasiat ei ota hoituakseen, ainakaan helposti.

Syksyllä kysyin sairaanhoitajalta, että voisinko saada lääkäriajan e-pillereiden reseptin uusimiseksi. Hoitaja sanoi, että tämän tekee ruotsissa kätilö, jota tässä terveyskeskuksessa ei ole, mutta svartbäcken on keksustassa, siellä on. Hän antoi myös numeron.

Tämä tuli keväällä ajankohtaiseksi, ja soitin svartbäckenin terveyskeskukseen pari viikkoa sitten. Siellä ei vastata suoraan, vaan mennään monen "paina 1,2,3,4,5, jne " valinnan kautta. Kun olin näpytellyt sotuni, ja puhelinnumeroni, ja saanut kuulla että minulle soitetaan 14:40, puhelu katkesi.

15:40, kun puhelua ei ollut kuulunut, soitin uudestaan. Monien numerovalintojen jälkeen, tuli ilmoitus, ettei sinä päivänä enää oteta vastaan puheluita.

Seuraavana päivänä sama juttu, ja tällä kertaa minulle soitettiin takaisin ja sain ajan. Terveyskeskukseen käveli koululta tunnin, että se siitä keskustasijainnista... Noo, kyselyiden jälkeen kätilö ilmoitti, että tämä pillerimerkki on ruotsissa ainoastaan aknen hoitoon, eikä hän voi antaa minulle reseptiä, pitää soittaa lääkärille. Jes. Paluumatkan menin muuten bussilla.

Seuraavana aamuna soitin omaan terveyskeskukseeni ja sain puhelinajan 9:10. Kouluun piti lähteä 9:30. Odotin 9:40 asti ennenkuin lähdin polkemaan. Melkein koululla puhelin vihdoin soi.

K: hei, soitin lääkäriaikaa, sillä kätilö ei voinut kirjoittaa reseptiä pillereistä
Hoitaja: Et ole käynyt meidän kätilöllä?
K: en, koska mulle sanottiin ettei teillä ole, kävin svartbäckenissä.
H: kyllä meillä on kätilö! mikä pillerimerkki sellainen on?
K: Diane. (Voit Vi**u...)
H: pyydän kätilöä soittamaan sulle. Soittaa ihan kohta. heippa!

Epäilin vahvasti, ettei kätilö B voi kirjoittaa reseptiä yhtään enempää kuin kätilö A...

Koulu alkoi 10:15, mutta koska hoitaja sanoi, että soitto tulee "alldeles strax", odottelin hetken, mutta kun puhelua ei kuulunut, menin kymmenen minuuttia myöhässä .

Seuraavan tunnin aikana minulle soitettiin 3 kertaa, mutten kehdannut lähteä luennolta, kun olin jo tullut myöhässä.

Yritin soittaa uudestaan terveyskeskukseen, mutta minulla oli puhelu odottamassa, joten en päässyt läpi. Uutta soittoa ei enää tullut.

Ruotsalainen osasi kertoa, että kätilöllä käyminen on ilmaista kaikkialla, myös yksityisillä asemilla, joten olisin voinut mennä yksityiselle keskustaan....

Huomenna uusi yritys.

Påskmust!

Olen syönyt tätä viikon, pasta tulee korvista, samoin kun ketsuppi, siihenkin voi näköjään kyllästyä

Ma

Tänään söin valmisruokaa ja lounassalaatin jämät. Ruokampyrä kohdallaan?

Näin vähän vaatteita jäi kolmesta koneellisesta kuivattavaksi, kuivasrummut jee! Ja pyykkipäivä on puhtaiden lakanoiden päivä, toinen jee! Pesin myös tyynyt, eli toivottavasti nukun ensi yön hyvin muhkeilla tyynyillä :)

K

Nummer femtiotvå - Senvinter, nyvinter, eftervinter, rumpvinter

22.3.15

Käännösehdotuksia suomen kielen sanalle takatalvi, koska sellainen tuli tänänkin vuonna, ja varmasti jälleen yllätti autoilijatkin. Koko eilisen päivän satoi loskaa ja aamulla maa oli valkoinen, tosin päivän auringonpaiste sulatti lumen, ainakin näin Uppsalan leveysasteilla.

Tällä viikolla on ollut useampi harvinaislaatuinen luonnonilmiö, nimittäin revontulet kahdesti ja päälle vielä auringonpimennys. Mitään en tietenkään nähnyt.

Ensimmäisten revontulien aikaan olin lentokoneessa ja toisten aikaan stressaamassa esitelmää. Torstain koulupäivä venyi kymmentuntiseksi puoli kahdeksasta puoli kuuteen. Tarkoitushan oli hoitaa homma alta pois aamupäivällä. Olin suunnitellut käveleväni kottin upeassa auringonpaisteessa, mutta pimeällä puolentoista tunnin kotimatka kävellen ei enää huvittanut. Tosin sain tosi hyviä vinkkejä siihen, mikä osa esitelmästä on kiinnostavaa ja kannattaa esittää, ja mikä kannattaa skipata. Olin ollut aikeissa esittää kaikki 20 markkeria, niinkuin esseessäkin, mutta harjoitusesityksen puolivälissä lausuin sanoja tahallani väärin, ja huomatessani, ettei kukaan reagoinut, konsultoimme ja jätin muiden kehotuksesta suurimman osan pois. Ruotsalainen ei kestänyt kritiikkiä niin hyvin, ja saksalaisen mainitessa turhasta diasta, se alkoi mököttämään.

Harjoittelin esitystä muutaman kerran illalla ja esitys meni kuulemma ihan hyvin. Ärsyttävä kaveri innostui selittämään kuinka esseeni oli kaikista kiinnostavin, mutta muisti mainita minulle ja muille iltapäivällä esittäville, että nyt pidetään esitykset lyhyinä, häntä ei kiinnosta. Kaveri kuitenkin itse piti 45 minuutin haahuilun luokan edessä. Samoin hänen jälkeensä tuleva puolanlappilainen mitähäh-mies innostui aiheensa kanssa vähän liikaa. Esitys oli kyllä hyvä, ja mitähäh selitti asiat ihan hyvin, mutta opettaja sanoi 40 minuutin jälkeen, että olisi aika lopetella, joten kaveri kiisi vielä kuuden dian läpi. Time management on näköjään haastavaa.

Islantialainen tuli paikalle aamupäivästä pitämään oman esitelmänsä, ja vaikka tuore äiti oli syvällä vauvakuplassa , oli kiva nähdä taas. Lounaalle isä toi vauvan koululle ja minäkin pääsin ihastelemaan nukkuvaa mini-ihmistä. Muut olivat hyvin hämmästyineitä siitä, kuinka miehet olivat innoissaan vauvasta. Selitetään se vaikka kulttuurieroilla, väittäisin nimittäin että aasiassa ja afrikassa vauvatapahtumat otetaan vastaan innokkaammin kuin euroopassa. Vauvalla, jonka toinen nimi on ei-islantilaiselle helpompi lausua, on kuulemma molemmissa jaloissa etu- ja kesivarpaat vähän yhteenkasvaneet, tai ei siis kokonaan eronneet. Sama vika Michael Phelpsillä, eli kuumalähdeuimarimestaria odotellessa. Se toinen nimi on siis Lóa, suomeksi kapustarinta, pohjoisen lintu joka on Islannissa kevään ensimmäinen muuttolintu.

Koulun jälkeen jatkoimme lintuteemaa (ja vähän vauvateemaakin) ja suuntasimme stora torgetille Storken-nimiseen kahvilaan ruotsalaisen ja saksalaisen kanssa. ruotslainen lähti parin tunnin päästä poikaystävänsä kanssa kotiin, ja norjalainen liittyi seuraamme kun sen oma kurssi loppui. Norjalainen ei valinnut itsenäistä kurssia keväälle, vaan suoritti "rinnakkaisluokkamme" kanssa epigenetiikan kurssin. Jälleennäkemisen tai laiskuuden takia olimme myöhään iltaan kahvilassa, ehkä vähän myös juoruamassa Puolalaisen uudesta poikaystävästä. Puolalainen on niin salamyhkäinen, että välillä täytyy yhdessä päivittää tiedonmurut yhteen.

Uusi kurssi alkaa siis maanantaina. Aiheena on Forensic Chemistry, ja se on jaettu kolmeen osaan. Ensin on reilun viikon verran luentoja, pääsiäisestä alkaen toinen reilu viikko projektia ja sitten viisi viikkoa labroja. Koe on vasta kesäkuussa.

Islantilainen tekee seuraavasta kurssista puolet, jää sitten vauvan kanssa kotiin, ja aloittaa meidän kanssa lopputyön tekemisen. ensi keväänä. Tässähän voisi tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi, kun toisen valmistuminen myöhästyy näillä näkymin puoli vuotta, vaikka vauva.

Nyt täytyisi mennä ulos selvittämään missä kunnossa pyörä on ulkotalven jälkeen ja saako syksyllä jumiutunutta U-lukkoa enää auki

Nummer femtioett: Allergisk för skolstress

Huomiseksi pitäisi olla kavereille näyttää esitelmä kevään projektista, päivitän siis blogia.

@muumikuvat , instagram

Eilen palautin sen esseen puuttuvan kolmasosan, reilu viikko on vielä aikaa sliipata ykstyiskohtia, ja toivottavasti saada ideoita kuvien ja taulukoiden laittoon esseehen, ne nimittäin puuttuvat kokonaan. Essee palautui 22-sivuisena (Ohje: 20-30 sivua) otsikolla Promising biomarkers as support for determination of cause of death by biochemical laboratory methods

Perjantaina kävimme ulkona syömässä ja kävin päivittämässä Tampereen baarituntemustani muutamassa kuppilassa, ja nyt vihdoin oli ikää jopa Teerenpeliin, vuxenpoäng!
Lauantaina käytiin Ikeassa ostamassa uudet runkopatjat, ja tietty kahteen kertaan koska ekalla kerralla ne oli väärän kokoiset :D, sänky oli 170cm leveä, mitä en mittauksesta huolimatta uskonut... No, onneksi Ikea vastaanottaa avattujakin paketteja.

Hammasleikkauspotilas, oltiin sisarhentovalkoisina perjantaina, onneksi nallen kanssa tuli uni.

kaaos

= Julen leikkipaikka

-10 cm. hups

Tein lihaa ! ja maustoin sen timjamilla ja kilolla valkosipulia, ehkä pitäisi käydä joku lihanmaustamiskurssi

Ikeasta kynttilöitä jee

J tykkäsi myös patjoista, muttei kumpikaan ymmärretty miks toiset nukkuu kun aurinko paistaa !

Sunnuntai meni kirjoittaessa ja tallilla, kun kävin katsomassa R:n valmennusta. Maanantaina, päivää ennen deadlinea istuin sitten kymmenen tuntia kirjoittamassa ja tiistaina olin innokkaana yliopiston kirjastolla myös kahdeksalta ja kirjoitin puoleen päivään, kunnes menin pakkaamaan jne. Kone lähti puoli kymmeneltä Pirkkalasta, kyydissä minä ja seitsemän ruotsalaista bisnesmiestä :D

Word vihjailee jotain, ilmeisesti uranvaihtoa.

Leikattiin J:n kynnet ennen kun lähdin, se on niin loukkaantunut ettei voi kattoo kameraan.

Arlandassa olin niin väsynyt, että maksoin 120 kruunua enemmän junasta kuin bussista, jotta olisin 20 minuuttia aikaisemmin perillä ja nukkumassa, enkä kyllä kadu, ainakaan vielä, tätä päätöstä. Minulla oli kaikista suurin matkalaukkuni, jotta sain kevätvaatteet tänne ja otan sitten talvivaatteita pääsiäiseksi mukaan. Pääsiäisen jälkeen otan myös Julen Ruotsiin, laivalla, joten sille reissulle en viitsi varata hirveästi kuljetettavaa, eli ennakoin =)

Tänään nukuin niin pitkään kun nukutti ja kävin aamupäivästä taas täyttämässä jääkaappia, jonka jälkeen jatkoin vielä nukkumista...

Nyt olisi sen esitelmän teon vuoro, mutta tavoitteena on onneksi vain saada se suunnilleen-valmiiksi, jolloin voin vähän harjoitella esittämistä.

Uppsalassa on kevät pidemmällä kuin Tampereella, yllättäen, ja allergiaoireet puhkesivat tosi kovina, täytyy talvitauon jälkeen alkaa taas syömään pillereitä, käyttämään suihkeita ja tippoja ja mitä näitä nyt on. Nenän kautta hengittämistä osaa arvostaa vasta kun ei pysty enää. hyi.

Olin paniikissa kun sain maistraatista kirjeen, mutta onneksi enemmän poistiivinen yllätys, jee, ulkomaanääni !

Olen miettinyt kasaavani yhteen postaukseen kulttuurieroja, lähinnä Suomen ja Ruotsin, mutta myös Suomen ja muiden maiden välillä, mutta en muista niitä kun en kijroita ylös. Tässä muutama, joka nyt tulee mieleen.

VESSAT: miesten ja naisten vessat ovat yhdessä, ja vessat ovat ns. oikeita huoneita, eli umpinaisia maahan asti, ei tarvitse kuunnella toisten lorotusta kun äänieristys on vähän parempi. Vessat eivät myöskään ole niin ällöttäviä kun voisi yhteisvessojen kuvitella olevan.

SANONNAT: Monille löytyy ruotsista vastaava, mutta esim KYLMÄ KAHVI KAUNISTAA, on jotain mitä kukaan muu ei tunnista, eikö se siis kaunista?? Oonko koko ikäni turhaan juonut ne kamalat kahvinlirut? MITÄ??!!

BUSSIKUSKIT: ne moikkaavat, ne ajavat kohtuullisen järkevästi, ne auttavat kun kysyy, ja kaiken huipuksi ne ODOTTAVAT JOS JUOKSET MYÖHÄSSÄ PYSÄKILLE !!

KIELIMUURI: sanat, jotka ovat samat suomeksi ja ruotsiksi, mutta tarkoittavat eriä eri kielillä, vähänniinkuin Viro/Suomi, hämmästyttävät. moni ruotsalainen sanoo terveihtiessään Hallå, Hallå, ja joka kerta meinaan toistaa tervehdykseni, ETKÖ SÄ KUULE MITÄ SANON? HALOO! sanoin HEI!

tällaisia sanoja on jonkin verran myös rikssvenska vs. Finlandssvenska, esim SEMLA. suomenruotsalaisen semla on sämpylä, sellainen minileipä mihin menee kinkkua ja juustoa jne. Näiden semla on laskiaispulla! Bulla taas on kanelbulle ja lussebulle. kamoon. mun semla on näille fralla = småfranska. voi video sanon ma.

Lentokenttää olen oppinut sanomaan flygfältiksi, mutta rikssvenskar sanovat flygplats, flygfält on ilmeisesti armeijan lentokenttä...

Näistä suomenruotsin ja riikinruotsin eroista voisi kirjoittaa kirjan, ja niin on tehtykin.

Ja nyt kutsuu powerpoint.

maksaa ja teetä, teetä ja maksaa?

intopiukassa

K

Nummer femtio - Stress före totalstress och vårglädje

Kohta viikon on ollut aivan ihana keväinen ilma, joka on nostanut tunnelmaa ja keventänyt tulevaa stressipaniikkia, jonka kurssin loppuminen tuo tullessaan. Siihen liittyy ajanpuute ja osaamisahdistus. Näin näyttää käyvän vaikkei olisi tenttiä. Tässä itsenäisessä kurssissa on tentin sijaan muiden esseiden arvostelu ja opponointi sekä esitelmä omasta aiheesta, työn lisäksi.

Viime perjantaina oli nk. ensimmäinen deadline, jossa 2/3 tekstistä piti olla valmiina, ja minulla oli pilkuntarkasti se 66 % minimistä, tietenkin. Asia jota en ollut ottanut huomioon, oli että tämä tekstinpätkä on se, joka muiden tulee lukea ja sen perusteella antaa risuja ja ruusuja. Ei varmastikaan ole helppoa ymmärtää review-artikkelia missä on vain materiaali&metodit-osa valmiina ilman introa tai viitteitä.

Eilen oli sitten tämä toinen deadline, eli muiden tekstit piti olla luettuina ja arvosteltuina. En tiedä johtuuko tämä kansainvälisestä ohjelmasta vai mistä, mutta tekstit olivat valtavan eritasoisia, naurettavasta pelleilystä (= wikipedialainaukset, viitteettömät salaliittoteoriat esitettyinä faktoina) lähes julkaisukelpoisiin artikkeleihin.

Itsenäisessä kurssissa mielestäni parasta on, että aiheen saa valita itse, ja kirjoittaa juuri siitä mikä itseä sattuu kiinnostamaan. Minun kohdallani se oli ruumiinavauksien yhteydessä tehtävät biokemialliset tutkimukset ja niiden arvo oikeuslääketieteessä. Sormenjäljet ja muu ns. perinteinen rikostutkimus minua ei sitten hirveästi kiinnosta. siis loppupeleissähän sormenjälkitutkimus on vaan kuvien vertailua? blä.

Näihin pariin suomiviikkoon on mahtunut hyvässä ja pahassa muutakin kuin opiskelua.

Päätin helmikuun rahapulaostolakkoni Arlandassa 1.3. Tarkoitukseni oli jatkaa ostelemattomuutta, ja siitä syystä kiersin Victoria's Secretin, viimekuukausien pahimman rahareikäni, kaukaa. Harmikseni vähän matkan päähän oli avattu Bath&Body Works, joka on hyvin samntyyppinen konsepti, ilman alusvaatteita tosin, mutta rasvojen ja saippuoiden suhteen. Sieltä päätin sitten täydentää jonkinlaisessa maniassa (!) matkapurkkivarastojani, joka nyt ei ihan turhaa ollut, kun saippuat ja rasvat ovat matkakoikoisina loppuneet. Käsidesi (Toinen minikokoinen, ekan ostin joulushoppaillessa) ja taas uusi bodyspray eivät ehkä kuuluneet siihen kastiin..

Maanantaina "verkkariopiskelin" eli puoliksi opiskelin kotona, jonne JP oli tullut oltuaan mummolla viikon hoidossa ruotsin vierailun ajan. Illalla olin ruokahittien aallonharjalla ja tein bataattiburgereita. Tai no, en ehkä ollut kun niitä on truuhifistelijät tehneet jo vuosi sitten.. Noo, jokatapauksessa. Pidin kovasti hieman muokatusta jauhelihapihviohjeesta johon tuli tuoretta minttua, chiliä ja turkkijugua mehevöittämään. Perus majoneesin sijaan välissä oli fetatsatsikia. R ei näistä kommervenkeistä ollut niin innoissaan, mutta söi kuitenkin.

Julelle tarjottiin sitten jämät, eli salaatti- ja mintturuukut. Raukan hajuaisti on huono ja asenne vielä hunompi, kun se ei löytänyt mintun "suuaukkoa" se yritti muovin läpi.

Koska mun pitää aina unohtaa jotain, unohdin naamarasvan. Ostin uuden, ja seuraavana päivänä ne oli 2 yhden hinnalla. en tiedä mitä olisin tehnyt kahdella, mutta periaatteessa pitää tietty harmittaa.

Aamusarjikset loppuivat, kun aamulehden kuuden viikon lahjatilausaika täyttyi.

Loppuviikosta menin äidin ja koiravanhuksen kanssa sydänkontrolliin, jossa sydän ultrattiin ja tilanne arvioitiin. Sydänläpät ovat heikot ja vajaatoimintaa on. lisäksi 9 kuukauden takaiseen tilanne on edennyt, mutta sydänlääke on vienyt oireet pois.

Astetta coolimpi verikokeen sideharso

Mutta ei lääkärissä silti oo kivaa ja kameratkin on tyhmiä.

Viikonloppuna K oli meillä hoidossa, ja käytännön asioiden takia vietiin K ja J mummolle, jossa molemmille on tilaa eikä kumpikaan joutunut olemaan viikonloppua yksin.

Teimme pienen virhearvion lähtiessämme K:n kanssa "vähän pidemmälle" lenkille. vaikka matelimme hienossa säässä, puolimatkassa sydänpotilaan kunto petti ja loppumatka menikin sitten melkeinpä sylissä. Kurasää on siitä kiva että oma takki oli aika kurassa kannettuani (kuriksissa) olevaa koiraa. Ja sain heti alkumatkasta kurat ohiajavasta autosta päälleni. Vaikka se harmitti kovasti hetken, onni onnettomuudessa, sillä olimme vielä pienellä mökkitiellä, joten "Kura" oli pääasiassa vesiloskaa.

Sunnuntaina lupauduin viemään K:n uudestaan lääkäriin, tällä kertaa koe-eläimeksi. Lääkärikeskus järjesti eläinlääkäreilleen kennelliiton sydäneläinlääkäriksi(?) oikeuttavan kokeen, jossa useat lääkärit kuunteli monen eri koiran sydäntä stetoskoppilla ja bongaili sivuääniä. Meille sanottiin, ettei omistaja saa olla mukana, ettei lääkäri osaa yhdistää koiraa diagnoosiin omistajan perusteella. Tosin oon ymmärtänyt että lääkärit muistaa paremmin eläimet kun omistajat, ja eläintenhoitajien määrä olisi pitänyt triplata, jotta tämä olisi onnistunut, eli olimme tutkimushuoneessa yhdessä.
Ensimmäinen lääkäri oli sama, joka tutki Kimin aiemmin viikolla, joten se siitä "salaisuudesta" mukana oli myös Kimin "omalääkäri" eli se, joka on Kimiä hoitanut pennusta asti. V:n astuessa sisään koira ja nainen katsoivat toisiaan, "Moi Kimi!", totesi lääkäri. Oli kuitenkin jännä nähdä, miten koiralle jännittävässä tilanteessa eläinlääkärin epävarmuus tarttui koiraan, ja se tärisi erityisen paljon tällaisten lääkäreiden käsittelyssä.

Luulin, että saadaan pussillinen herkkuja, mutta saatiinkin pussillinen haavavoiteita.

Maanantaina R:llä oli iltavuoro ja päivä oli kauniin keväinen, joten toteutimme pitkäaikaisen "joskus pitäisi:n" ja menimme lounaalle Moro Sky Bariin, uuden tornihotellin yläkerrokseen. Halusin mennä ekaa kertaa paikalle päivällä, jotta ikkunoista näkyisi muutakin kuin valoja. Maisemat ja sää oli upeita, ja jälkkäriksi kävimme hakemassa vielä munkit Arnoldsista. Arnoldsin donitsit ovat sellaisia pieniä Suomiasioita, joita alkaa ulkomailla kaipaamaan. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään joulun alla aleista ostamaani kevätkaapua, ja arskoja !

Maa-artisokkakeittoa ja rievää, taas R oli vähemmän innoissaan kasviskeitosta. Joudin tarjoamaan sille maistiaisen ennenkuin se suostui hakemaan itse...

Alkuviikosta, kun R oli iltavuorossa, minäkin olin iltavuorossa kirjastossa. Iltapäiväkirjoittaminen sopii paremmin minulle, ja lähteminen on helpompaa kun lähtee toisen kanssa samalla ovenavauksella.

Muuten R:n arkeen kuuluu päivällä nukkuminen, johon J raahataan vastentahtoisesti mukaan, mutta heti sänkyyn päästyään se kellahtaa kyljelleen ja nukahtaa, mikä kakara.

Julen huone ja Julen sohva. ei naurata.

Kotipäiväknoka

söin jäden. hups.

Nyt on 4 päivää aikaa kirjoittaa se puuttuva kolmasosa, korjata virheet ja tehdä puolen tunnin esitelmä. takapuoleni ei pidä pitkistä istumisista ja paniikki on tuloillaan. Hauskaa kurssin loppua mulle !

K