Nummer femtio - Stress före totalstress och vårglädje

Kohta viikon on ollut aivan ihana keväinen ilma, joka on nostanut tunnelmaa ja keventänyt tulevaa stressipaniikkia, jonka kurssin loppuminen tuo tullessaan. Siihen liittyy ajanpuute ja osaamisahdistus. Näin näyttää käyvän vaikkei olisi tenttiä. Tässä itsenäisessä kurssissa on tentin sijaan muiden esseiden arvostelu ja opponointi sekä esitelmä omasta aiheesta, työn lisäksi.

Viime perjantaina oli nk. ensimmäinen deadline, jossa 2/3 tekstistä piti olla valmiina, ja minulla oli pilkuntarkasti se 66 % minimistä, tietenkin. Asia jota en ollut ottanut huomioon, oli että tämä tekstinpätkä on se, joka muiden tulee lukea ja sen perusteella antaa risuja ja ruusuja. Ei varmastikaan ole helppoa ymmärtää review-artikkelia missä on vain materiaali&metodit-osa valmiina ilman introa tai viitteitä.

Eilen oli sitten tämä toinen deadline, eli muiden tekstit piti olla luettuina ja arvosteltuina. En tiedä johtuuko tämä kansainvälisestä ohjelmasta vai mistä, mutta tekstit olivat valtavan eritasoisia, naurettavasta pelleilystä (= wikipedialainaukset, viitteettömät salaliittoteoriat esitettyinä faktoina) lähes julkaisukelpoisiin artikkeleihin.

Itsenäisessä kurssissa mielestäni parasta on, että aiheen saa valita itse, ja kirjoittaa juuri siitä mikä itseä sattuu kiinnostamaan. Minun kohdallani se oli ruumiinavauksien yhteydessä tehtävät biokemialliset tutkimukset ja niiden arvo oikeuslääketieteessä. Sormenjäljet ja muu ns. perinteinen rikostutkimus minua ei sitten hirveästi kiinnosta. siis loppupeleissähän sormenjälkitutkimus on vaan kuvien vertailua? blä.

Näihin pariin suomiviikkoon on mahtunut hyvässä ja pahassa muutakin kuin opiskelua.

Päätin helmikuun rahapulaostolakkoni Arlandassa 1.3. Tarkoitukseni oli jatkaa ostelemattomuutta, ja siitä syystä kiersin Victoria's Secretin, viimekuukausien pahimman rahareikäni, kaukaa. Harmikseni vähän matkan päähän oli avattu Bath&Body Works, joka on hyvin samntyyppinen konsepti, ilman alusvaatteita tosin, mutta rasvojen ja saippuoiden suhteen. Sieltä päätin sitten täydentää jonkinlaisessa maniassa (!) matkapurkkivarastojani, joka nyt ei ihan turhaa ollut, kun saippuat ja rasvat ovat matkakoikoisina loppuneet. Käsidesi (Toinen minikokoinen, ekan ostin joulushoppaillessa) ja taas uusi bodyspray eivät ehkä kuuluneet siihen kastiin..

Maanantaina "verkkariopiskelin" eli puoliksi opiskelin kotona, jonne JP oli tullut oltuaan mummolla viikon hoidossa ruotsin vierailun ajan. Illalla olin ruokahittien aallonharjalla ja tein bataattiburgereita. Tai no, en ehkä ollut kun niitä on truuhifistelijät tehneet jo vuosi sitten.. Noo, jokatapauksessa. Pidin kovasti hieman muokatusta jauhelihapihviohjeesta johon tuli tuoretta minttua, chiliä ja turkkijugua mehevöittämään. Perus majoneesin sijaan välissä oli fetatsatsikia. R ei näistä kommervenkeistä ollut niin innoissaan, mutta söi kuitenkin.

Julelle tarjottiin sitten jämät, eli salaatti- ja mintturuukut. Raukan hajuaisti on huono ja asenne vielä hunompi, kun se ei löytänyt mintun "suuaukkoa" se yritti muovin läpi.

Koska mun pitää aina unohtaa jotain, unohdin naamarasvan. Ostin uuden, ja seuraavana päivänä ne oli 2 yhden hinnalla. en tiedä mitä olisin tehnyt kahdella, mutta periaatteessa pitää tietty harmittaa.

Aamusarjikset loppuivat, kun aamulehden kuuden viikon lahjatilausaika täyttyi.

Loppuviikosta menin äidin ja koiravanhuksen kanssa sydänkontrolliin, jossa sydän ultrattiin ja tilanne arvioitiin. Sydänläpät ovat heikot ja vajaatoimintaa on. lisäksi 9 kuukauden takaiseen tilanne on edennyt, mutta sydänlääke on vienyt oireet pois.

Astetta coolimpi verikokeen sideharso

Mutta ei lääkärissä silti oo kivaa ja kameratkin on tyhmiä.

Viikonloppuna K oli meillä hoidossa, ja käytännön asioiden takia vietiin K ja J mummolle, jossa molemmille on tilaa eikä kumpikaan joutunut olemaan viikonloppua yksin.

Teimme pienen virhearvion lähtiessämme K:n kanssa "vähän pidemmälle" lenkille. vaikka matelimme hienossa säässä, puolimatkassa sydänpotilaan kunto petti ja loppumatka menikin sitten melkeinpä sylissä. Kurasää on siitä kiva että oma takki oli aika kurassa kannettuani (kuriksissa) olevaa koiraa. Ja sain heti alkumatkasta kurat ohiajavasta autosta päälleni. Vaikka se harmitti kovasti hetken, onni onnettomuudessa, sillä olimme vielä pienellä mökkitiellä, joten "Kura" oli pääasiassa vesiloskaa.

Sunnuntaina lupauduin viemään K:n uudestaan lääkäriin, tällä kertaa koe-eläimeksi. Lääkärikeskus järjesti eläinlääkäreilleen kennelliiton sydäneläinlääkäriksi(?) oikeuttavan kokeen, jossa useat lääkärit kuunteli monen eri koiran sydäntä stetoskoppilla ja bongaili sivuääniä. Meille sanottiin, ettei omistaja saa olla mukana, ettei lääkäri osaa yhdistää koiraa diagnoosiin omistajan perusteella. Tosin oon ymmärtänyt että lääkärit muistaa paremmin eläimet kun omistajat, ja eläintenhoitajien määrä olisi pitänyt triplata, jotta tämä olisi onnistunut, eli olimme tutkimushuoneessa yhdessä.
Ensimmäinen lääkäri oli sama, joka tutki Kimin aiemmin viikolla, joten se siitä "salaisuudesta" mukana oli myös Kimin "omalääkäri" eli se, joka on Kimiä hoitanut pennusta asti. V:n astuessa sisään koira ja nainen katsoivat toisiaan, "Moi Kimi!", totesi lääkäri. Oli kuitenkin jännä nähdä, miten koiralle jännittävässä tilanteessa eläinlääkärin epävarmuus tarttui koiraan, ja se tärisi erityisen paljon tällaisten lääkäreiden käsittelyssä.

Luulin, että saadaan pussillinen herkkuja, mutta saatiinkin pussillinen haavavoiteita.

Maanantaina R:llä oli iltavuoro ja päivä oli kauniin keväinen, joten toteutimme pitkäaikaisen "joskus pitäisi:n" ja menimme lounaalle Moro Sky Bariin, uuden tornihotellin yläkerrokseen. Halusin mennä ekaa kertaa paikalle päivällä, jotta ikkunoista näkyisi muutakin kuin valoja. Maisemat ja sää oli upeita, ja jälkkäriksi kävimme hakemassa vielä munkit Arnoldsista. Arnoldsin donitsit ovat sellaisia pieniä Suomiasioita, joita alkaa ulkomailla kaipaamaan. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään joulun alla aleista ostamaani kevätkaapua, ja arskoja !

Maa-artisokkakeittoa ja rievää, taas R oli vähemmän innoissaan kasviskeitosta. Joudin tarjoamaan sille maistiaisen ennenkuin se suostui hakemaan itse...

Alkuviikosta, kun R oli iltavuorossa, minäkin olin iltavuorossa kirjastossa. Iltapäiväkirjoittaminen sopii paremmin minulle, ja lähteminen on helpompaa kun lähtee toisen kanssa samalla ovenavauksella.

Muuten R:n arkeen kuuluu päivällä nukkuminen, johon J raahataan vastentahtoisesti mukaan, mutta heti sänkyyn päästyään se kellahtaa kyljelleen ja nukahtaa, mikä kakara.

Julen huone ja Julen sohva. ei naurata.

Kotipäiväknoka

söin jäden. hups.

Nyt on 4 päivää aikaa kirjoittaa se puuttuva kolmasosa, korjata virheet ja tehdä puolen tunnin esitelmä. takapuoleni ei pidä pitkistä istumisista ja paniikki on tuloillaan. Hauskaa kurssin loppua mulle !

K