Nummer sextio - Mycket på gång

Vapaa viikko meni nopeasti, niinkuin ne yleensä menevät. Keskiviikkona olimme labrassa tekemässä sytytysnesteanalyysiä, eli poltimme mm. bensaa ja pistimme näytteet kaasukromatografeihin eri detektoreilla ja katsoimme mitä on jäänyt jäljelle. Kuten kaikissa meidän opetuslabroissa, ei tässäkään tietenkään käytetty niitä "ihan oikeita" metodeja, jotka ovat hyvin tarkkoja, vaan hyvin perinteisiä analyyttisen kemian metodeja. Näillä metodeilla emme saaneet kovin hyviä tuloksia, esimerkiksi bensa, joka palaa aggressiivisesti, ei jättänyt mitään itsestään jäljelle muutaman minuutin palamisen jälkeen. Todellisuudessa bensa kyetään tuhopoltoissa analysoimaan jopa bensa-aseman tarkkuudella. Päivä oli kuitenkin kaunis, joten pihalla oli ihan hauska leikkiä pikku pyromaaneja. Tai minä leikin, ruotsalainen panikoi tuulta ja palon leviämisriskiä.

Olimme koulussa viiteen, jonka jälkeen menimme vielä salille ja pikasuihkun jälkeen teimme pikatreffit illalla mäkkäriin, jossa söimme jätskit, vaikkei kevään lämmöstä yhdeksän jälkeen ollutkaan mitään enää jäljellä. Norjalainen avautui omasta ryhmästään, jossa on saksalainen vaihto-oppilas, jolla on, sanotaanko vahvat mielipiteet. Keskiviikkona tapasimme ruotsalaisen kotona, ja kirjoitimme raporttia, joka oli muuten kätevää yhteisellä google-dokumentilla, jossa samaan aikaan pystyy muokkaamaan yhteistä dokumenttia netissä. Ruotslaiselta lähdin kotiin pikasiivoamaan ja pakkaamaan, koska olin lähdössä Suomeen.

Työpöytä

Suomiviikonloppu oli sovittu jo aiemmin, koska R oli varannut liput Sami Hedbergin Tampereen keikalle. Toisaalta ajankohta oli tosi huono, koska tämä viikonloppu oli lyhin mahdollinen, ja lisäksi Turun laivat olivat telakalla, joten paluumatka alkoi aiemmin, ja oli entistä pidempi.

Reissujule

Tulin laivalla Turkuun perjantaiaamuna, ja päivällä kävin serkun kanssa maastoilemassa hevosilla, omani tietty hoisi vessakäyntinsä keskelle laavun grillipaikkaa metsässä, ja toimitin operaatio paskanpiilotukseen. Onneksi grillipaikalla on penkkejä, josta oli helppo kiivetä takaisin hevosen selkään (se kuuluisa hopeareunus?). Kävimme ratsastuksen jälkeen ideaparkissa, koska olin (yllätys yllätys) unohtanut meikkini Ruotsiin, ja lauantaina niitä jopa tarvitsi. Söimme myös kotimaisesti hesessä :D Illalla poikkesimme vielä äidillä jätskillä, joten liian terveellinen viikonlopusta ei tullut.

Lauantaina oli vuorossa ripsihuolto, R:n kummipojan synttärit, ravintolaillallinen, standup-keikka ja vähän illanviettoa. Sunnuntaina lähdin tädin kyydissä kohti Katajanokkaa jo puoli kolme, joten perillläoloaika jäi lyhyeksi.

Minulla oli pieni hytti, jossa ei vahingossakaan kuulunut WiFi sen paremmin kuin kännykänkään verkko, joten istuin muutaman tunnin kahvilassa olevalla työpisteellä, jossa kirjoitin raportteja ja datailin. Pöydässä oli sopivasti pistorasia, ja laiva pysyi kohtuullisen rauhallisena, vaikka kahvila oli taxfreen vieressä. Helsingin laivat ovat selvästi rauhallisempia kuin Turun laivat, ja ohi kulki lähinnä mummoja, eikä hytissäkään häirinnyt muut kuin aamulla aamuvirkut mummot menossa aamupalalle.

Jule piti tyynyä/tyynypätyä parhaana paikkana

Joten järjestin sille oman paikan tyynyn vierestä

Otin mukaan Julelle ison heinäpussin ja ruokaa jättisäkistä. Jule söi heinää koko matkan suoraan pussista sellaisella innolla, että meinasin hukkua siihen papanavuoreen jota se punki itsestään kuitutankkauksen seurauksena.

Kesätyökin stressaa. Ilmoitin jo keväällä, etten halua vanhaan kesätyöpaikkaani, mutta kun mitään ei oikein muualta kuulunut ja sain vielä viikonloppuna puhelun vanhasta työpaikasta, että siellä olisi edelleen kesätöitä, etsin nyt epätoivoisesti Turun suunnalta edullista asuntoa, ja samalla salaisesti toivon, että joku muu haluaisi juuri nyt palkata minut kesäksi. Lisäksi sain gradupaikkatarjouksen Tampereen yliopistolta johon odottelen vastausta. Tarjous tuli toisesta kahdesta lääketieteellisen rikostekniikan tutkimusryhmistä. Järjesteltävää riittää.

Miten näen graduprosessin:

Vaihe 1: Gradupaikan etsiminen eri maasta

Vaihe 2: labrat

Vaihe 2: kirjoitus

Ja ehkä lopuksi..

Vaihe 3: TUTKINTO !

Kohta on vappu, ja lapsuudenkaverini M tulee tänne, toivottavasti sää suosii ja päästään tekemään jotain kivaa, ilman että tunnelma latistuu monissa jonoissa ja Uppsalan vappu on maineensa veroinen! =)

K

Nummer femtionio - Ledig vecka

Esitelmän jälkeen alkoi vapaa viikko. Kaikilla ryhmillä on jossain kohtaa kurssia vapaata, ja meidän ryhmällä se oli heti labrojen aluksi, tai siis ennen niiden alkua.

Torstaina laiskottelin ja perjantaina olimme lounashamppareilla, josta jatkoimme kahville, jossa olimmekin sitten iltaan asti. Lauantaina teimme norjalaisen ja saksalaisen kanssa turistiretken Gävleen. Gävle on noin tunnin matkan päässä Uppsalasta pohjoiseen, ja otimme uuden pendeljunan, Upptågetin, joka oli edullisin ja joka pysähtyi jokaisella pikkuasemalla kaupunkien välissä. Hitaus ei ollut mikään ongelma, koska meillä ei ollut kiire minnekkään.  Saavuimme Gävleen aamupäivästä, ja käveimme jokirantaa ja vanhaa kaupunkia ympäri, kävimme vankilamuseossa, ja ihmettelimme villastad-kaupunginosaa ja paikallisen korkeakoulun, entisen kasarmin, kampusta. Päivä oli kaunis, vaikkei mikään erityisen lämmin, ja kaupunki mielettömän kaunis. Gävle ei kuulu Ruotsin mittapuulla mihinkään kulttuuripaikkoihin, vaikka se hakikin euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä viime vuonna.

Vankilamuseo

Linnan piha

Pressbyrånin kampanja, ilmaiset uutuusjätskit !

Kaupunki oli kuitenkin todella kaunis. Rakennukset olivat muutamaa hassua keskustan virastotaloa ja ostoskeskusta lukuunottamatta upeita vanhoja kivitaloja ja vanha kaupunki oli tunnelmallinen pienine asuttuine puutaloinen. Kahvittelimme päivällä vanhassa kaupungissa ja päivän lopuksi söimme joen varrella Linnan vieressä sijaitsevassa ravintolassa.Nyt voimme sanoa, että viikonloppuna tuli tehtyä jotain , olemme kiertäneet turisteina Ruotsissa ja olleet kaikenlisäksi kultturelleja! (Tiesittekö, että Suomella on kunniakonsulaatti Gävlessä, minä tiedän.)

Jokirantaa merelle päin

Tänään menimme västmansdalaan  brunssille ja istuimme rektorsparkissa ottamassa aurinkoa hetken aikaa, päivä oli lämmin, +17 astetta!

Ajattelin, että Julenkin on päästävä tänään ulkoilemaan. Rakensin sille aitapaloista ja nippusiteistä kuution, pienen mutta turvallisen, jossa vein sen pihalle ja luin itse vieressä kirjaa. Naapurin kissaa alkoi pian kiinnostaa Jule, mutta naapurit oli niin kivoja, että ne vei kissan sisälle, ja Jule pystyi ottamaan aurinkoa rauhassa. Pikkupoika keräsi sille oikein voikukanlehtiäkin.

kuutio

Nummer femitoåtta - Naturlig psykvård av det bästa slaget

Olen koko viikon mukakiireillyt ja opiskellut naurettavan vähän. Pahinta kombossa on se, että kyseessä on ryhmätyö, eli kyse ei ole vain minusta.

Torstaina istuin hetken kirjastossa, kävin matkalla rautatieasemalle poikkeamassa keskustorin vaalimökeillä, jossa äänestyssuunnitelmani vain monimutkastuivat. Tänään päätin äänestää. Ja alan olemaan epätoivoinen kun en tiedä ketä. "Ääni pienimmälle pahalle" on ollut näiden vaalien teema, mutta kuka se on?

Junalla menin Lempäälään ja lainasin autoa jolla ajelin kummitädille kampaajalle. Kampaajan ollessa kummitäti ei tarvitse (ainakaan niin paljoa) hävetä sitä, että viime värjäyskerrasta on kulunut neljä kuukautta ja juurikasvu on irvokas.

Perjantaina menin aamupäivästä sairaalaan, jossa tulehdusarvoni olivat taas koholla, vaikka tulehdusta ei pitäisi olla. Hmph. Istuin iltapäivään sairaalan kahvilassa kirjoittamassa, vaan koska olin laiska lähtemään kävellen keskustaan, ja bussikortti loistaa poissaolollaan Ruotsissa.  Kun R tuli hakemaan, puolipakotin sen taas yhteen kukkakauppareissuun. Mulla on nyt purkkeja kämppä täynnä erilaisia siemeniä itämässä. R on superinnoissaan siitä, että minä lähden sunnuntaina, ja se saa jäädä huolehtimaan näistä mun kultamussukoista.

Illalla olisi pitänyt kirjoittaa, eli en todellakaan kirjoittanut. Koska R oli lähdössä siivoustalkoisiin, päätin junailla kyydin "Melkein matkan varrella" olevalle serkun työpaikalle tallille. Oleskelin illan sitten katsellen ponitunteja ja auttaen "hurjien" ponien kanssa. Ratsastuskouluponit ovat siitä jänniä tapauksia, että ne tietävät tasan tarkkaan miten isotella lapsille, eivätkä edes yritä mitään aikuiselle, eli pelkkä läsnäolo riittää siihen, että pikkutyttö voi taluttaa "ryntäilevää" ponia tai harjata karsinassa "ilkeää" toista ponia. Tuntien loputtua serkku oli järkännyt niin, että pääsin yhdellä tuntihevosella sen seuraksi maastoradalle ratsastamaan, serkulla kun on koulutusprojekti käynnissä erään suomenhevosen kanssa. C oli valinnut minulle "kaikkien tätiratsastajien unelman", kiltin, vanhan ja laiskan hevosen. Helmi ei korvaansa lotkauttaisi vaikka pommi räjähtäisi vieressä, tosin ei silloinkaan kun pyydät sitä menemään reippaammin. Hevosten ratsatsuskenttä on jonkin matkan päässä tallista, eli hevoset kävelevät sinne päivittäin samaa maastorataa pitkin. Ehkä noin neljännen kierroksen kohdalla Helmi tajusi, ettei me olla menossa kentälle vaan pysytään radalla.

Lihakseni olivat surkastuneet pois, eikä mitään niistä lihaksista, mitkä pitävät tasapainoa hevosen selässä, ollut jäljellä. Melkein vuoden ratsastustaukoni huomasi aivan liian hyvin. Silti se tunne, kun metsätien suoralla auringon laskiessa laukkaat hevosella, joka pörisee innoissaan kuin käynnistymistä yrittävä soutuveneen moottori, kohti verenpunaista taivasta on ehkä maailman paras lääke mihin vain mielen ongelmiin. (Toim huom. oma mielipide en ole psyk-mikään eikä tämä ole lääkesuositus) Stressi hävisi niin täydellisesti hetkeksi, ettei minua tänään lauantaina haitannut yhtään herätä kahdeksalta lukemaan artikkeleita.

Päivän lämpöhuippuennuste laski hieman eilisestä 16:sta asteesta vain 13:een, joten täytyy miettiä uskaltaako Julen viedä kevään enismmäistä kertaa ulkoilemaan. Ehkä hetkeksi aurinkoon.

Kävimme alkuviikosta urheilukaupoissa, tarkoituksena ostaa sadehousut ja sateenpitävät pyöräilyhanskat. Ostin crocsit

Koska ale. alealeaaalee

K

Nummer femtiosju - Self Service

Suomeen taisi IKEA tuoda itsepalvelukassat, ainakin minä törmäsin niihin ensimmäistä kertaa Ikeassa. Itsepalvelua tuodaan nyt moniin paikkoihin, Suomessa ainakin S-marketeista löytyy itsepalvelutiskit, ja Arlandan lentokentällä lähtöselvitän itse itseni, samoin kuin jätän laukkuni itse hihnalle, ja ensimmäisen kerran tapaan asiakaspalvelijan vasta turvatarkastajan muodossa.

Minä olen abivuodesta asti ollut monta vuotta kaupan kassalla töissä, ja vielä pidempään asiakaspalvelussa. Sanon tämän, koska yritän syyttää muita, paitsi omaa osaamattomuuttani siitä, etten pääse itsepalvelukassoilta yleensä eteenpäin ilman oikean myyjän avustusta.

S-marketissa ensimmäistä kertaa itsepalvelukassaa kokeillessani jäin jumiin, koska en tajunnut, että kassakoneen molemmin puolin olevat "penkit" ovat vaakoja. Eli kun minä ja rahkapurkkini (tai karkkipussini, krhm.) saavuimme itsepalvelupisteelle, luin tuotteen viivakoodin laittamatta sitä ensin vaakapenkille, ja siitä suoraan laukkuun. Tulos? ERROR. Myyjä paikalle ja neuvomaan, että tuotteet pitää laittaa ensimmäiselle vaa'alle, lukea viivakoodi, ja siirtää toiselle vaa'alle. Tällä tavoin vaaka selvittää, että sama määrä tavaraa, kun on tuotu itsepalvelukassalle, rekisteröidään kassakoneeseen.

Seuraava yritys S-marketissa: ostin muutaman tuotteen, ja siirryin itsepalvelukassalle. Tuotteiden joukossa oli karjalanpiirakka, joka otetaan itse pussiin paistopisteestä, viedään vaa'alle, josta siihen saadaan kappalehintainen lappu. Itsepalvelupisteellä viivakoodi pitää sitten lukea niin monta kertaa kuin on tuotteita. Minulla oli yksi (1), luin sen siis kerran. Tulos? ERROR. Myyjä paikalle tarkistamaan, että pussissa on varmasti se yksi paistopistetuote.

Ruotsissa itsepalvelu on viety vieläkin pidemmälle, siellä on käytössä Self-Scanning. Ideana, että kauppaan saapuessasi luet asiakas(bonus)korttisi lukijassa. Lukija osoittaa sinulle käsikäyttöisen viivakoodinlukijan, jonka otat mukaasi kauppaan ja itse skannaat kaikki tuotteet. Voit siten pakata niitä ostosten edetessä ja mennä suoraan maksupäätteelle, välttäen jonot ja pakkaamisen hihnan päässä. Periaatteessa.

Minäkin yritin, vaikka ruotsalainen varoitteli, ettei heillä ainakaan toiminut self-scannaus, sillä heti ensimmäisten ostosten yhteydessä he joutuivat pistokokeeseen, jossa myyjä syynää läpi kaikki ostokset ja tarkistaa että ne täsmäävät kuittiin. Myyjä oli valitettavasti laskenut tuotteet väärin, todennut että tässä on nyt yritetty huijata kauppaa, ja laittanut siitä merkinnän pariskunnan tietoihin. Samalla kerralla myyjän tarkistus paljastui virheelliseksi, tuotteet olivat ihan oikein skannattu, mutta merkintää ei osattu poistaa, joten joka kerta kun ruotsalainen menee skannerin kanssa kauppaan, hän joutuu skannisyyniin, koska tiedoissa on se virheellinen huijausmerkintä.

Minä en antanut tämän häiritä, vaan menin hakemaan omat skannausoikeudet. Vaatimuksina oli muistaakseni bonuskortti kyseiseen kauppaan, 18-vuoden ikä ja tietenkin se kuuluisa ruotsalainen henkilötunnus.

Ensimmäinen kerta meni aluksi hyvin, vanhana kassamyyjänä skannailin itsevarmasti tuotteet ja menin maksupäätteelle. Tuli tenkkapoo. Näytöllä lukee, että lue asiakaskortti laitteessa, ja kun höyläsin kortin, ei ostoksiani löytynyt, ja ruutuun teksti, mene miehitetylle kassalle. Monta kertaa koitettuani, jouduin kysymään nolona ostoksiaan maksavalta iskältä, että mitä tässä nyt oikein pitää tehdä. Isukki neuvoi, että skanneri pitää laittaa laitteeseen ensin, ja sitten vasta lukea kortti. Niin tietty, mitenkäs se kone muuten ostokseni tietäisi. Muttakun ei näytössä lukenut!

Toinen kerta kun kokeilin, oli sellainen perus "näytän rabiekseen kuolleelta zombierakilta joten en halua puhua enkä näyttäytyä kenellekkään"-kerta, otan itsepalveluväylän. Tällä kertaa ammattimaisesti laitoin skannerin ensin, ja sitten piti maksaa. ERROR. Pyydä myyjä paikalle. toisin kuin Suomen itsepalvelussa, Ruotsin vastaavassa ei ole sitä vahtimyyjää joka hyökkää auttamaan, vaan pitää kuikuilla seinän yli infon puolelle ja saada joku infomyyjä kiinni. "mulla on ongelma ku en tiiä mitä oon oikeen tehnyt väärin" Vastaus: ostin energiajuomia, Ruotsissa juomien ikäraja on 15, ja myyjän piti tulla varmistamaan, että olen tarpeeksi vanha ostamaan juomia. Selvä, ei siis energiajuomia itsepalveluun.

Kolmas kerta, se sanoo toden vai mitä? Maksuvaiheessa ilmoitus, mene miehitetylle kassalle. Ostoskori täynnä pakattuja ostoksia, kaikkien tiedot koneessa joka jää tiukasti kiinni maksupäätteeseen sen jälkeen kun se on siihen laitettu. EI hemmetti en varmasti mene. yritin vielä uudestaan maksaa. ERROR. Pyydä myyjä paikalle. Minä pyysin. Taas sama "mä en oikeen tiedä mikä tossa on voitko tulla kattoon pliis" Myyjä tulee, pistokoetarkastus, myyjän pitää lukea minun tuotteeni, eli ne puretaan joka tapauksessa. Se siitä itsenäisestä kaupassa käynnistä.

Neljäs kerta, nyt on jo kolme huonoa kertaa mennyt, enköhän nyt jos selviä puhtain paperein? HAHAHAH mitä vielä. Alkuvaiheessa ostin juuston, jonka viivakoodia en saanut luettua. Metsästin myyjän myymälässä, ja ajattelin, että skannerissa olisi ehkä joku toiminto, minkä kautta EAN-koodin voi näpytellä käsin, ihan niinkuin kassamyyjän laitteessa voi. Ei ollut. Pitää pyytää myyjä selvittämään tilanne kassalla. Menin maksupäätteelle. Ensin laite kysyy, että "har alla varor gått bra att scanna?" vastasin EI. kone ilmoitti että menepäs sinne miehitetylle kassalle. No en muuten perkele mene yhden tuotteen takia. Koska skanneri oli jo kiinni telineessä, en voinut mennä sen kanssa myyjälle. Menin siis huhuilemaan infoon jälleen. "mulla on toi skanneri tua jumissa mutku mulla olis tää Brie-juusto (jota oon muuten tänään esitellyt vähän turhan monelle myyjälle jo..) enkä saanu sitä skannattua" Pystyin maksamaan kaikki ostokseni kuitenkin myyjälle vaikka skanneri oli jumiutettu toiselle päätteelle.

Niin että minun pitäisi olla ammattilainen tässä hommassa, enkä ole Ruotsissa kertaakaan, (ja harvoin Suomessakaan) päässyt puhtain paperein itsepalvelukassalta pois. Silti palaan aina itsepalveluun, koska tunnen itseni mukamas vanhanaikaiseksi jonottaessa peruskassalle kun tehokkaat perheenäidit ja -iskät viilettävät lastensa kanssa itsepalvelun läpi murto-osassa siitä ajasta mikä munilla menee pelkkään jonottamiseen.

Ei mee tasan onnen lahjat eikä nallekarkit. Syytän systeemiä, koska minussahan ei ole mitään vikaa.

Nummer femtiosex - Åbopåsk utan hare

Tulin Suomeen aprillipäivänä ja kiirastorstaina lähdin ajamaan Turkuun. Minulla oli muutama työvuoro Turussa pääsiäisenä, ja kaverit lähtivät pohjoiseen pääsiäiseksi, joten majailin heidän kämpässään, possuhousuissa.

Keskiviikkona näin Julea kahden viikon tauon jälkeen. J oli kuulemma lähes mököttänyt koko kaksi viikkoa, mutta ke-to yön se oli innoissaan meidän kanssa, juoksentelu ympäriinsä ja nukkui päälläni yön. Yleensä Jule tekee sitä vain peloissaan, mutta selkäkipua lukuunottamatta oli kiva olla taas J:n kanssa! J haisteli tarkasti matkalaukkuni ja asettui siihen istumaan, päätti ilmeisesti, ettei sitä jätetä enää uudestaan. Enkä jätä, pääsiäisloman loputtua J tulee kanssani Ruotsiin. Kanin hymy saattaa hyytyä kun palaamme kahdeksan neliön pieneen huoneeseen..

Torstaina ehdin näkemään kaverit pikapikaa ennenkuin he lähtivät ajamaan pohjoiseen ja minä töihin. Töissä sujui ihan kohtuullisesti, uuden ohjelmapäivityksen johdosta ohjelmassa oli pari virhettä, joita en osannut korjata ja jouduin vähän soittelemaan työkavereille. Lisäksi yksi perhe myöhästyi illalla. Harmitti lapsen puolesta tietty..

Lauantai oli vapaa, ja minä ja koko muu Varsinais-Suomi oli päättänyt lähteä kaupungille pyhien välissä. Käsin apteekissa hakemassa allergialääkkeet, joita ilman olin ollut vajaan viikon, ja oireet alkoivat palaamaan. Lisäksi käytin joululahjaksi saamani H&M:n lahjakortin oppuun, ostaessani ns. aluspaitoja, eli lyhythihaisia paitoja. Taka-ajatuksena oli myös, että olimme työkavereiden kanssa sopineet menevämme illalla margaritoille, enkä ollut tajunnut ottaa minkäänlaista edustuskelpoista paitaa. Minulla oli myös vaan lenkkarit mukana. Onneksi J:llä on samankokoinen jalka kuin minulla, ja lainasin illaksi nilkkureita.

Ulkomaanvahvistuspurkit matkakäytössä

Yritin kuvata Julea sen uuden ruokakupin kanssa, mutta aika kauhean näköisiä niistä tuli.

"joko ne loppu?"

ruokalepo

R antaa ruokailla suoraan ruukusta.

Pääsiäisen jälkeen vietin myös koira-aikaa. K ei ollut ihan yhtä innoissaan hampaiden harjauksesta, kampaamisesta ja matolääkityksestä.

K