fredag 24 oktober 2014
Nummer trettiotvå - Bildbevis
torsdag 23 oktober 2014
Nummer trettioett - I byråkratidjungeln
Tässä tekstipäivitystä tämänkertaisesta byrokratiasopasta. Tämä ei ole haukkumispostaus, vaan haluan selventää kuinka hukassa meikämanne Maija Meikäläinen-Svensson-Svensson on kun pitää suunnistaa byrokratiaviidakossa. Ja tästä osaamattomuudesta ja monesta väärinkäsityksestä juontaa juurensa moni kiukkuinen kelasossusairaanhoitopäiväkotivanhuksetperkele- kirjoitus. No mitäs minulle?
Minä asun Ruotsissa seuraavat kaksi vuotta. Vakituinen asuinpaikkani on siis Ruotsi, määräysten mukaan. Sosiaaliturvani säilyy kuitenkin Suomessa, koska olen opiskelija. Tämä oikeuttaa minut mm. Kelan opintotuen piiriin ja rajoittaa työskentelyoikeuttani Ruotsissa.
13.10. Kävin TAYSsissa saamassa kalliin lääkkeen.
Kun soitin sairaalaan kyselläkseni tämän mahdollisuudesta, oli ensimmäinen vastaus että ei onnistu, asut ulkomailla. Sitten todettiin, että jos oireet ovat pahat, voidaan käynti kuitata akuuttikäynniksi, kunhan minulla on Eurooppalainen sairaanhoitokortti . No kyllä minulla on. Asia selvä ja sairaalaan.
Sairaalassa lääkäri sanoi, että voin valita itse missä sairaalassa haluan itseäni hoidettavan, koska EU. No päädyimme Tampereeseen ja uusi käynti varattiin marraskuulle.
20.10. Lasku saapuu
Lasku koostuu sarjahoito-osuudesta, joka kerryttää maksukertymää (kun maksuja tulee tietty summa vuodessa, on katto saavutettu ja enää nimellinen summa tarvitsee maksaa, saa ns. vapaakortin.) ja kuntaosuudesta, eli lääkkeen todellisesta hinnasta. Tässä tapauksessa se oli 3835 €, ilman maksukertymää. Ja maksuaikaa neljä viikkoa.
Olin aika hämilläni, eihän tän näin pitänyt mennä ja jossain on nyt virhe. En ollut mitenkään varautunut siihen, että joutuisin maksamaan näin paljon. Totta puhuakseni olisin mieluummin kipuillut pari viikkoa odottaen Ruotsin hoitoa, kun maksanut tuon summan. (pihi ja köyhä, kyllä.)
Laskukeskuksen soittoajat eivät sovi opiskelijalle, lähetän sähköpostia. Tulos? Kyllä täytyy maksaa. Miksi?
Siksi että laskutus perustuu kotikuntaan, koska se ei ole Suomessa, maksat itse tai haet korvausta Ruotsista, joka ei maksa koska olet Suomen sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturvan piiriin tämä ei kuitenkaan kuulu, vaan siihen kotikuntaan.
Ensimmäinen ja perustavanlaatuinen virhe oli, kun vastasin kyselyyn Eurooppalaisesta Sairaanhoitokortista myöntävästi. Minulla on sellainen. Eli joo. Paitsi että ei.
Soitto Kelan rajat ylittävään terveydenhuoltoon (tiesittekö te tällaisesta? minä en, onneksi kaveripiiriin kuuluu kelatäti) selvittää, että Eurooppalainen sairaanhoitokortti korvaa hoitoni ulkomailla, mutta ei siinä maassa josta se on myönnetty. Minun korttini on Suomesta, Suomihoitoja ei korvata, Ruotsihoidot ja Espanjahoidot ja muut kyllä. Kortti mitä minulta Tayssista kyseltiin, oli siis Ruotsin myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa jos kuuluu Ruotsin sosiaaliturvan piiriin. Tiesinkö tätä? no en ! Tiesikö kysyjäkään tätä? ei välttämättä. Kysyjä ei ainakaan tiennyt minun kuulumisestani Suomen sosiaaliturvaan, koska oletuksena on, että sosiaaliturva on asuinmaassa. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tekee mahdottomaksi saada Ruotsalaista Eurooppalaista Sairaanhoitokorttia, se myönnetään ainoastaan maasta, jossa sosiaaliturvakin on.
Kortti olisi pitänyt tarkistaa ja kopioida polilla ja käynti merkata akuutiksi. Mitään tällaista ei tehty. Lopputuloksen kannalta se oli mitätön virhe, mutta väärinkäsitys olisi selvinnyt nopeammin.
Tähän mennessä on siis paasattu asiaa kavereille ja sukulaisille ja lähetelty tyytymättömiä ja epätoivoisia viestejä laskutukseen.
Tässä kohtaa olin siis liian suomalainen siihen, että Ruotsi korvaisi hoitoni, mutta liian ruotsalainen siihen, että Suomessa joku tekisi niin.
Väliinputoajafiilis.
Rajat ylittävä terveydenhoito lupasi laittaa laskutuksen ehdottaman anomuksen Oikeudesta Hoitoetuuksiin Suomessa-sanomatta tietenkään mitään mahdollisuuksistani saada sellaista, ja miten se vaikuttaa jo vireillä olevaan laskuun. Hakemus laitettiin kiireisenä, koska eräpäivään oli vain noin kolme viikkoa.
Seuraavaksi soitan sairaalan laskutukseen ja saan langan päähän saman henkilön, jonka kanssa olen vaihtanut sähköposteja. Yritin vängätä lääkärin sanomasta oikeudesta valita hoitopaikka. Kyllä, saan valita hoitopaikan itse, mutta kustannukset menevät omasta pussista. Henkilö lohduttaa, etten suinkaan ole ainoa, jolle näitä sattuu, eikä näe syytä miksei tätä hoitoetuutta myönnettäisi, kun kerran olen opiskelija.
Puhelu päättyy ja saman tien tulee uusi puhelu. Suomesta.
Kelan käsittelijä.
Iloinen henkilö toisessa päässä juttelee vähän niitänäitä ja kysyy, että haluanko päätöksen sähköpostiin vai riittääkö, että se on postilla perillä huomiseksi. Hän on alle puolessa tunnissa tehnyt myöntävän päätöksen hakemukselle, joka oikeuttaa Suomihoitoihin koko opiskelujeni ajan. Olen aika hämmästynyt. Loppujen lopuksi helppoakin helpompi juttu, joka vielä päättyi parhain päin.
Mitä opimme? Byrokratia on helppoa kun sen osaa. Suurimmalle osalle se kuitenkin aiheuttaa itkua ja hammasten kiristystä ja kaikki opitaan kantapään kautta.
Minulla oli kaksi salaista asetta: Osa-aikainen kelatätikaveri ja sairaalan potilastoimiston avulias työntekijä. Jos heitä ei olisi ollut, olisin luultavasti neljä tonnia köyhempänä kironnut EU:n, pohjoismaat, sairaanhoidon, Kelan ja sairauteni alimpaan hornaan. Näin tekee aika moni, ja osaamattomuuden takia iso osa instansseista on huonossa maineessa.
Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, pitää olla itsenäinen ja hakea tukia, niitä ei tarjoilla hopealautaselta. Mutta hakemisen ja tarjoilun välissä on harmillinen este, osaamattomuus ja epävarmuus suuren koneiston edessä. Ihminen tuntee itsensä kliseisesti sanoen tuulimyllyjä vastaan-taistelijaksi liian usein.
K
Minä asun Ruotsissa seuraavat kaksi vuotta. Vakituinen asuinpaikkani on siis Ruotsi, määräysten mukaan. Sosiaaliturvani säilyy kuitenkin Suomessa, koska olen opiskelija. Tämä oikeuttaa minut mm. Kelan opintotuen piiriin ja rajoittaa työskentelyoikeuttani Ruotsissa.
13.10. Kävin TAYSsissa saamassa kalliin lääkkeen.
Kun soitin sairaalaan kyselläkseni tämän mahdollisuudesta, oli ensimmäinen vastaus että ei onnistu, asut ulkomailla. Sitten todettiin, että jos oireet ovat pahat, voidaan käynti kuitata akuuttikäynniksi, kunhan minulla on Eurooppalainen sairaanhoitokortti . No kyllä minulla on. Asia selvä ja sairaalaan.
Sairaalassa lääkäri sanoi, että voin valita itse missä sairaalassa haluan itseäni hoidettavan, koska EU. No päädyimme Tampereeseen ja uusi käynti varattiin marraskuulle.
20.10. Lasku saapuu
Lasku koostuu sarjahoito-osuudesta, joka kerryttää maksukertymää (kun maksuja tulee tietty summa vuodessa, on katto saavutettu ja enää nimellinen summa tarvitsee maksaa, saa ns. vapaakortin.) ja kuntaosuudesta, eli lääkkeen todellisesta hinnasta. Tässä tapauksessa se oli 3835 €, ilman maksukertymää. Ja maksuaikaa neljä viikkoa.
Olin aika hämilläni, eihän tän näin pitänyt mennä ja jossain on nyt virhe. En ollut mitenkään varautunut siihen, että joutuisin maksamaan näin paljon. Totta puhuakseni olisin mieluummin kipuillut pari viikkoa odottaen Ruotsin hoitoa, kun maksanut tuon summan. (pihi ja köyhä, kyllä.)
Laskukeskuksen soittoajat eivät sovi opiskelijalle, lähetän sähköpostia. Tulos? Kyllä täytyy maksaa. Miksi?
Siksi että laskutus perustuu kotikuntaan, koska se ei ole Suomessa, maksat itse tai haet korvausta Ruotsista, joka ei maksa koska olet Suomen sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturvan piiriin tämä ei kuitenkaan kuulu, vaan siihen kotikuntaan.
Ensimmäinen ja perustavanlaatuinen virhe oli, kun vastasin kyselyyn Eurooppalaisesta Sairaanhoitokortista myöntävästi. Minulla on sellainen. Eli joo. Paitsi että ei.
Soitto Kelan rajat ylittävään terveydenhuoltoon (tiesittekö te tällaisesta? minä en, onneksi kaveripiiriin kuuluu kelatäti) selvittää, että Eurooppalainen sairaanhoitokortti korvaa hoitoni ulkomailla, mutta ei siinä maassa josta se on myönnetty. Minun korttini on Suomesta, Suomihoitoja ei korvata, Ruotsihoidot ja Espanjahoidot ja muut kyllä. Kortti mitä minulta Tayssista kyseltiin, oli siis Ruotsin myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa jos kuuluu Ruotsin sosiaaliturvan piiriin. Tiesinkö tätä? no en ! Tiesikö kysyjäkään tätä? ei välttämättä. Kysyjä ei ainakaan tiennyt minun kuulumisestani Suomen sosiaaliturvaan, koska oletuksena on, että sosiaaliturva on asuinmaassa. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tekee mahdottomaksi saada Ruotsalaista Eurooppalaista Sairaanhoitokorttia, se myönnetään ainoastaan maasta, jossa sosiaaliturvakin on.
Kortti olisi pitänyt tarkistaa ja kopioida polilla ja käynti merkata akuutiksi. Mitään tällaista ei tehty. Lopputuloksen kannalta se oli mitätön virhe, mutta väärinkäsitys olisi selvinnyt nopeammin.
Tähän mennessä on siis paasattu asiaa kavereille ja sukulaisille ja lähetelty tyytymättömiä ja epätoivoisia viestejä laskutukseen.
Tässä kohtaa olin siis liian suomalainen siihen, että Ruotsi korvaisi hoitoni, mutta liian ruotsalainen siihen, että Suomessa joku tekisi niin.
Väliinputoajafiilis.
Rajat ylittävä terveydenhoito lupasi laittaa laskutuksen ehdottaman anomuksen Oikeudesta Hoitoetuuksiin Suomessa-sanomatta tietenkään mitään mahdollisuuksistani saada sellaista, ja miten se vaikuttaa jo vireillä olevaan laskuun. Hakemus laitettiin kiireisenä, koska eräpäivään oli vain noin kolme viikkoa.
Seuraavaksi soitan sairaalan laskutukseen ja saan langan päähän saman henkilön, jonka kanssa olen vaihtanut sähköposteja. Yritin vängätä lääkärin sanomasta oikeudesta valita hoitopaikka. Kyllä, saan valita hoitopaikan itse, mutta kustannukset menevät omasta pussista. Henkilö lohduttaa, etten suinkaan ole ainoa, jolle näitä sattuu, eikä näe syytä miksei tätä hoitoetuutta myönnettäisi, kun kerran olen opiskelija.
Puhelu päättyy ja saman tien tulee uusi puhelu. Suomesta.
Kelan käsittelijä.
Iloinen henkilö toisessa päässä juttelee vähän niitänäitä ja kysyy, että haluanko päätöksen sähköpostiin vai riittääkö, että se on postilla perillä huomiseksi. Hän on alle puolessa tunnissa tehnyt myöntävän päätöksen hakemukselle, joka oikeuttaa Suomihoitoihin koko opiskelujeni ajan. Olen aika hämmästynyt. Loppujen lopuksi helppoakin helpompi juttu, joka vielä päättyi parhain päin.
Mitä opimme? Byrokratia on helppoa kun sen osaa. Suurimmalle osalle se kuitenkin aiheuttaa itkua ja hammasten kiristystä ja kaikki opitaan kantapään kautta.
Minulla oli kaksi salaista asetta: Osa-aikainen kelatätikaveri ja sairaalan potilastoimiston avulias työntekijä. Jos heitä ei olisi ollut, olisin luultavasti neljä tonnia köyhempänä kironnut EU:n, pohjoismaat, sairaanhoidon, Kelan ja sairauteni alimpaan hornaan. Näin tekee aika moni, ja osaamattomuuden takia iso osa instansseista on huonossa maineessa.
Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, pitää olla itsenäinen ja hakea tukia, niitä ei tarjoilla hopealautaselta. Mutta hakemisen ja tarjoilun välissä on harmillinen este, osaamattomuus ja epävarmuus suuren koneiston edessä. Ihminen tuntee itsensä kliseisesti sanoen tuulimyllyjä vastaan-taistelijaksi liian usein.
K
tisdag 21 oktober 2014
Nummer trettio - Kaninbekymmer
Jule on melkein viikon aivastellut, ja lisäksi sen hengitys rohisee nuhasta. Kaneilla ei ole virusperäisiä flunssia niinkuin ihmisillä, vaan hengitysteissä jylläävät bakteerit. Kanejen tavallisin bakteeri, Pasteurella, on tosi ikävä tapaus. Se aiheuttaa monelaista haittaa, eikä parane koskaan, vaan puhkeaa esim. stressistä johtuen yllättäen aina uudestaan ja uudestaan vaikka sitä hoidetaan. Jule on reissannut paljon, joten stressiperäinen sairastuminen oli enemmän kuin mahdollista. Koska fiksuna googletin aiheesta paljon, tulin lopulta siihen lopputulokseen että Julen päivät on luetut ja tapoin kanini. Yhden unettoman yön jälkeen tein pikagoogletuksen Uppsalan lääkäreistä ja lähdimme J:n kanssa vastaanotolle.
J:llä todettiin hengitystieinfektio, koska sieraimet olivat tulehtuneet ja hengitys tosiaan rohisi. Silmät ja muu olemus sensijaan oli kunnossa. Saimme Antibiootit kotiin ja lääkäri otti bakteeriviljelyn selvittääkseen mikä pöpö on kyseessä. Kyselin kovin huolestuneena Pasteurellasta, jolloin vastauksena oli, että vaikka se on yleisin, ovat kanit alttiita monille muillekin sairauksille, eivätkä näin lievät oireet viittaa siihen. Toivotaan että Jule paranee antibiootilla ja bakteeriviljely tuo hyviä uutisia pasteurellan kannalta.
Eilen pesin sitten vihdoin yli kuukauden pyykit. Pyykkituvassa sain onneksi ison osan pyykeistä kuivaksi kuivausrummuissa, mutta paljon täytyi kuitenkin tuoda huoneeseen kuivamaan
En voi liikaa kehua tuota kuivausrumpua, kun se tekee lakanat ja muut tekstiilit ihanan karvattomiksi, ja karvaahan riitti !
Pidin ovea auki huoneeseeni, jotta ilmankosteus olisi vähän hellittänyt. Kissavanhus käytti tilaisuuden hyväksi ja tuli sänkyyn nukkumaan. Jule ei tykännyt knu joutui olemaan häkissä.
Jule on kyllä kekseliäs, kun mikä vain uusi asia voi kääntyä sen leikkipaikaksi.
Sängystä pääsi näppärästi kuivaustelineelle, josta suunniteltiin jo hyppyä häkkiin ennenkuin pääsin väliin.
Pidän kuivaustelinettä sängyllä päivän, koska niin se vie vähiten tilaa. Jule pitää sitä majana.
Majassa roikkui ärsyttävä naru, ensimmäiset tuhot vuokraemännän omaisuudelle on nyt tehty.
K
 |
| Nk. laiskapaska |
J:llä todettiin hengitystieinfektio, koska sieraimet olivat tulehtuneet ja hengitys tosiaan rohisi. Silmät ja muu olemus sensijaan oli kunnossa. Saimme Antibiootit kotiin ja lääkäri otti bakteeriviljelyn selvittääkseen mikä pöpö on kyseessä. Kyselin kovin huolestuneena Pasteurellasta, jolloin vastauksena oli, että vaikka se on yleisin, ovat kanit alttiita monille muillekin sairauksille, eivätkä näin lievät oireet viittaa siihen. Toivotaan että Jule paranee antibiootilla ja bakteeriviljely tuo hyviä uutisia pasteurellan kannalta.
Eilen pesin sitten vihdoin yli kuukauden pyykit. Pyykkituvassa sain onneksi ison osan pyykeistä kuivaksi kuivausrummuissa, mutta paljon täytyi kuitenkin tuoda huoneeseen kuivamaan
 |
| Yksi Jule kuivausrummusta. |
Pidin ovea auki huoneeseeni, jotta ilmankosteus olisi vähän hellittänyt. Kissavanhus käytti tilaisuuden hyväksi ja tuli sänkyyn nukkumaan. Jule ei tykännyt knu joutui olemaan häkissä.
K
lördag 18 oktober 2014
Nummer tjugonio - Gymma
Perjantai meni totaalikoomassa. En totta puhuen poistunut kämpiltä ollenkaan. Toisaalta joskus sitä vaan tarvitsee sellaisia päiviä. Jule sai olla melkein koko päivän vapaana, ja minä sain ladattua akkuja.
Tänään kävin ostamassa salikortin Friskis&Svettikseen. Aloitin vaatimattomasti koko vuoden kortista. Sen voi vuoden aikana jäädyttää 100 kruunun maksusta 60 päiväksi. Vaikka aion olla paljon pois alkuvuodesta, olen silti sitä mieltä että se on paras mahdollinen kortti, koska kuukaudessa sille tulee hintaa vain n. 26 euroa, sisältäen jumpat ja valtavan salin muutaman kilomterin päässä ja lisäksi kaksi muuta salia muualla Uppsalassa, jos siellä nyt haluaa käydä.
Pyörän lukko ei suostunut vieläkään aukeamaan, joten kävelin. Ilma oli onneksi hyvä ja lämmintäkin oli n. 7 astetta, joten puoli tuntia suuntaansa ei ollut paha. Olimme norjalaisen kanssa kuntosalilla, ja vaikka olen ajan kanssa kehittänyt aikamoisen kuntosalikammon, erityisesti sekasalikammon, ei päivässä lopulta ollut mitään kamalaa. Sali on jaettu kahteen (vai kolmeen? en muista) kerrokseen, jossa oli hyvin lokeroitu laitteita, vapaiden painojen paikkoja ja venyttelytila ja lämmittelylaitteet erikseen.
Sisäänkäynnillä oli iso vapaiden painojen tila, missä oli (en oo mikään hyvä salisanastossa, älkää odottako mitään ammattimaista selitystä :D ) vapaita painoja ja "painonnostopisteitä) siis niitä missä ladotaan levpainoja tankoon joka on kiskoilla ja nostellaan. Se oli iso "Osasto" ja hvyin testosteronipitoinen. Katsoin sitä alussa kauhuissani. Menimme joksikin aikaa lämmittelypuolelle juoksemaan matolle. Juoksumattoja on n. 20 ja crosstraineretakin varmaan kymmenen. Meidän lisäksi siellä oli pari miestä juoksemassa, muuten tyhjässä "osastossa". Sitten tietty outo pieni mies halusi valita juoksumaton meidän vierestä. Tuntui oudolta ja aloin jo miettimään oliko tämä sali sittenkään hyvä idea. Toisaalta Outo Pieni Mies unohtui kun tuli tarpeeksi hiki. Norjalainen halusi mennä juoksemisen jälkeen venyttelemään ja tekemään vatsoja, ja se sopi minulle oikein hyvin. Onhan salilla ihan kiva olla kaksin (en oo tätäkään ennen kokenut). Vatsojakaan emme jaksaneet tehdä kauaa, kun ollaan molemmat aika rapakunnossa, joten ehdotin että voitaisiin tehdä vähän hauiksia ja ojentajia lopuksi. Norjalaiselle se sopi, ja se halusi tietää että miten haluan tehdä niitä. En osaa oikein käyttää laitteita moneenkaan lihakseen, joten sanoin että vapailla painoilla. Ylhäällä oli vain kahvakuulaosasto ja vapaiden painojen osasto, jossa painot alkoivat kymmenestä kilosta, joten jouduimme menemään alas testosteroniosastolle.
Oikeastaan se ähkiminen jätitpainojen kanssa oli aika vapauttavaa, tuli sellainen olo, ettei se haittaa vaikka itse irvistelee, eikä kukaan vaikuttanut olevan huonolla asenteella (esim esittelemässä itseään, olevinaan kuin omistaisi koko salin, kaikkea sellaista mitä olin pelännyt ja ajatellut että miehet tekevät kuntosalilla. Siis kukkoilevat) Kaikki olivat perusruotsalaisesti kohteliaita, eivät tulleet tielle, kyselivät kohteliaasti toisiltaan painoja (ta den bara, tack tack, det var snällt) Eli jopa aluksi kauhistelemani osasto oli ihan ok. Lisäksi koska sali oli niin valtava, ei ihmismäärä ahdistanut eikä mitään joutunut odottelemaan (no, testosteronipuolella ne neljän kilon painot eivät ehkä olleetkaan halutuimpia :D)
Kaikki ok siis.
Illemmalla kävin kaupassa tekemässä jättiostokset ja nautiskeltiin Julen kanssa perusruotsalaisina Brämhultsia. Ja karkkia.
Löysin myös jännän mehutiivistepurkin.
Pyykkitupa pitäisi varata, koska J alkaa käyttää pyykkipussia jo tähystyspaikkana. (tässä se tosin oli kiivennyt kasan päälle koska olin heittänyt puolikkaan omenan roskiin ettei se söisi sitä kokonaan, ja kasan päältä se ylettyi roskikseen. Julea ei helpolla huijata.
 |
| Kooma tarttuu |
 |
| Eilisen siivoamisen jälkeen oli kiva herätä heinä-kakkakaaokseen häkin edessä |
 |
| Mikä tää asento oikeen on?? |
Tänään kävin ostamassa salikortin Friskis&Svettikseen. Aloitin vaatimattomasti koko vuoden kortista. Sen voi vuoden aikana jäädyttää 100 kruunun maksusta 60 päiväksi. Vaikka aion olla paljon pois alkuvuodesta, olen silti sitä mieltä että se on paras mahdollinen kortti, koska kuukaudessa sille tulee hintaa vain n. 26 euroa, sisältäen jumpat ja valtavan salin muutaman kilomterin päässä ja lisäksi kaksi muuta salia muualla Uppsalassa, jos siellä nyt haluaa käydä.
 |
| Sain mätsättyä itseni ihan PUMAksi Budget sportin aletopilla ja XXL:n alepökillä |
 |
| Tykkään tästä Friskiksen sloganista |
Pyörän lukko ei suostunut vieläkään aukeamaan, joten kävelin. Ilma oli onneksi hyvä ja lämmintäkin oli n. 7 astetta, joten puoli tuntia suuntaansa ei ollut paha. Olimme norjalaisen kanssa kuntosalilla, ja vaikka olen ajan kanssa kehittänyt aikamoisen kuntosalikammon, erityisesti sekasalikammon, ei päivässä lopulta ollut mitään kamalaa. Sali on jaettu kahteen (vai kolmeen? en muista) kerrokseen, jossa oli hyvin lokeroitu laitteita, vapaiden painojen paikkoja ja venyttelytila ja lämmittelylaitteet erikseen.
Sisäänkäynnillä oli iso vapaiden painojen tila, missä oli (en oo mikään hyvä salisanastossa, älkää odottako mitään ammattimaista selitystä :D ) vapaita painoja ja "painonnostopisteitä) siis niitä missä ladotaan levpainoja tankoon joka on kiskoilla ja nostellaan. Se oli iso "Osasto" ja hvyin testosteronipitoinen. Katsoin sitä alussa kauhuissani. Menimme joksikin aikaa lämmittelypuolelle juoksemaan matolle. Juoksumattoja on n. 20 ja crosstraineretakin varmaan kymmenen. Meidän lisäksi siellä oli pari miestä juoksemassa, muuten tyhjässä "osastossa". Sitten tietty outo pieni mies halusi valita juoksumaton meidän vierestä. Tuntui oudolta ja aloin jo miettimään oliko tämä sali sittenkään hyvä idea. Toisaalta Outo Pieni Mies unohtui kun tuli tarpeeksi hiki. Norjalainen halusi mennä juoksemisen jälkeen venyttelemään ja tekemään vatsoja, ja se sopi minulle oikein hyvin. Onhan salilla ihan kiva olla kaksin (en oo tätäkään ennen kokenut). Vatsojakaan emme jaksaneet tehdä kauaa, kun ollaan molemmat aika rapakunnossa, joten ehdotin että voitaisiin tehdä vähän hauiksia ja ojentajia lopuksi. Norjalaiselle se sopi, ja se halusi tietää että miten haluan tehdä niitä. En osaa oikein käyttää laitteita moneenkaan lihakseen, joten sanoin että vapailla painoilla. Ylhäällä oli vain kahvakuulaosasto ja vapaiden painojen osasto, jossa painot alkoivat kymmenestä kilosta, joten jouduimme menemään alas testosteroniosastolle.
 |
| kuva |
Oikeastaan se ähkiminen jätitpainojen kanssa oli aika vapauttavaa, tuli sellainen olo, ettei se haittaa vaikka itse irvistelee, eikä kukaan vaikuttanut olevan huonolla asenteella (esim esittelemässä itseään, olevinaan kuin omistaisi koko salin, kaikkea sellaista mitä olin pelännyt ja ajatellut että miehet tekevät kuntosalilla. Siis kukkoilevat) Kaikki olivat perusruotsalaisesti kohteliaita, eivät tulleet tielle, kyselivät kohteliaasti toisiltaan painoja (ta den bara, tack tack, det var snällt) Eli jopa aluksi kauhistelemani osasto oli ihan ok. Lisäksi koska sali oli niin valtava, ei ihmismäärä ahdistanut eikä mitään joutunut odottelemaan (no, testosteronipuolella ne neljän kilon painot eivät ehkä olleetkaan halutuimpia :D)
Kaikki ok siis.
Illemmalla kävin kaupassa tekemässä jättiostokset ja nautiskeltiin Julen kanssa perusruotsalaisina Brämhultsia. Ja karkkia.
 |
| Hitlerkoala. hihi |
fredag 17 oktober 2014
Nummer tjugoåtta - Osteologi i Stockholm
Eilinen koulupäivä vietettiin Tukholman Yliopistolla osteologian parissa.
Bussikorttini kuukausimaksu meni vanhaksi, ja olin päättänyt pyöräillä aamulla rautatieasemalle. Aamu ei mennyt kuin Strömsössä, sillä lukko kieltäytyi aukeamasta, ja epätoivoisten yritysten ja öljyämisten jälkeen luovutin ja juoksin bussiin. Ehdin juuri ja juuri junaan, jossa muut odottivat ja olivat varanneet paikankin ! Menimme junalla Tukholmaan ja metrolla Yliopistolle, joka sijaitsi n. kymmenen minuutin metromatkan päässä. Tukholman aamuruuhka (vaikka luento alkoikin vasta kymmeneltä) oli aikamoinen kokemus sinänsä. Pienen haparoinnin jälkeen löysimme yliopistolle, poimien mukaamme muutamia eksyneitä kurssilaisia matkalta. Osteologia oli arkeologian rakennuksessa, vanhahkossa pienessä talossa jossa oli monta kerrosta ja todella korkeat portaat.
Igår spenderade vi hela dagen på Stockholms Univeristet bland osteologiföreläsningar och övningar.
Mitt månadsbusskort hade gått ut, så jag hade tänkt att cykla till stationen. Morgonen gick inte somi Strömsö, för jag fick inte upp locket, och hamnade till slut springa till bussen och hann knappt till tåget. Från centralstationen fortsatte vi med metron till universitetet. Morgonrusningen i Stockholm var nog en upplevelse i sig, även om föreläsningen började först klockan tio.
Menimme pohjakerroksen pieneen auditorioon, jossa saimme parin tunnin pikaperhedyttämisen erilaisiin luihin, jonka jälkeen pääsimme luulaboratoioon, jossa jokaiselle ryhmälle annettiin oma laatikko, missä oli ihmisen luuranko, joka piti koota. Lantioluumme oli palasina ja yritimme Afrikan Prinssin kanssa saada siitä selkoa. Auttajanamme oli "Honest Plastic Man"-luuranko, johon vertailimme tunnistamatomia luita. Arpomisen jälkeen tämä rehellinen kaveri kertoi meille, että olimme yrittäneet sovittaa lapaluuta lantioon. Näitä sattuu... Islantialisen ja Saksalaisen kootessa selkärankaa, saimme lantioluun palaset oikein päin. Saksalainen on vähän Besserwisser, ja ollessani hänen kanssaan toista kertaa samassa labraryhmässä, en ihan välttynyt kiukkuisilta vastauksilta. (Minä: hitsi, yritimme lapaluuta lantioon! Saksalainen: No niin, toihan ON lapaluu! Minä: Jos oikeasti tiesit, olisit varmaan voinut sanoa etkä ihmetellä sitä meidän kanssa?) Luurangot koottuamme söimme lounaan jonka jälkeen saimme kaikki omat pääkallot, joita saimme vertailla määrittääksemme niiden iän ja sukupuolen, joka osittautui erittäin vaikeaksi. Pääkallojen jälkeen saimme omat lantioluun puolikkaat, joista teimme sukupuolen määritystä, ja etsimme mahdollisia jälkiä synnytyksestä. Minun lantioluuni vaikutti kovin miehekkäältä kaikin puolin, lukuunottamatta erästä kaarretta, joka oli erittäin naisellinen. Proffa ehti jo epäillä, että miehellä on jonkinlainen vika lantiossa, kunnes siitä löytyi mahdollisia synnytyksen jälkiä, lopputuloksena vahva epäily vanhasta naisesta. Saimme huomata kuinka nuoren miehen luut ovat "Naismaisia" ja vanhojen naisten luut "Miesmäisiä" Todella mielenkiintoista! Lopuksi tutkimme luurankomme, määrittäien niiden iän ja sukupuolen. Monista aikuisten luurangoista (meidän ryhmämme luuranko oli tytön, vaikka ostelogi ei saa määrittää kronologista ikää, oli se arviolta 14 vuotta) löytyi trauman jälkiä, kuten perheväkivallan jälkiä kasvoista naisluurangossa ja mieheltä terävän esinen aiheuttama, hieman parantunut jälki kallosta. Tulehduksen jäljet näkyvät luussa, jos luut kaivetaan oikeaoppisen varovaisesti esille. Kokonaiset luurangot olivat peräisin vanhasta leprasairaalasta, joten niitä oli monen ikäisiä.
Labrassa ei tietenkään saanut kuvata (eettisistä syistä ehkä), joten kuvamateriaali päivältä puuttuu. Tämä oli mielestäni tosi mielenkiintoista kaikin puolin, ja iltapäivän luento oli myös mielenkiintoinen, vaikka Islantilainen nuokkui loppulabran ja Saksalainen kuulemma nukahti luennon aikana. Itselläni ei taas riittänyt mielenkiinto vertailla keskiviikkona sormenjälkiä toisiinsa.
Efter en några timmars introduktion till osteologi i form av föreläsning, slapp vi till benlabbet, där vi spenderade tid både före och efter lunch med att först i grupper montera ett skelett och sedan med att jämföra skallar och höftben i syfte att bestämma kön och ålder, något som är förvånadsvärt svårt! Sedan gjorde vi samma sak på skeletten och letade efter tecken på trauma och inflammation i deras ben. De hela skeletten var från ett leprasjukhus i Sverige, så vi fick en ganska bra fördelning på skelett i olika åldrar.
I labbet fick man inte fotografera, så bildbevis saknas. Jag tyckte hela dagen var jätteintressant, en åsikt som Islänningen (halvsov nästan hela labbet) och Tyskan (somnade på eftermiddagsföreläsningen) inte delade med mig. Min koncentrationsförmåga räckte i sin tur inte till att jämföra fingeravtryck på onsdagen.
Labrasta lähdimme kaupunkiin ihmettelemään. Kävimme Starbucksissa asemalla, ja lähdimme kunnon kahvimainoksina kuppiemme kanssa Tukholman keskustaan. Onneksi muillakin oli Starbucksissa sama ongelma kuin minulla, eli mikä on mahdollisimman ruotsalainen nimemme tänään.
Suunnistimme suoraan vasta avattuun Victoria's Secrettiin, josta ostin vartalovoin ja Body Sprayn.
Efter skoldagen fortsatte vi till Stockholms centrum. Vi köpte kaffe på Starbucks på centralstationen och fortsatte som levande kaffereklam till stan. Som tur var jag inte den enda, som i Starbucks måste fundera ut ett passande svenskt förnamn att säga till kasssan :)
Första pitstoppen var den nyöppnade Victoria's Secret där jag köpte body butter och body spray
Norjalainen halusi kovasti Zaraan, jota lähdimme huonolla menestyksellä etsimään Gallerianista. Norjalainen jakoi muutenkin minun shoppailuintoni, joten menimme kaksin TopShopiin, koska se nyt vaan on niin erikoinen, samoin kuin FootLockeriin, muiden käydessä Vero Modassa (tylsää) Ja Indiskassa (Tylsää). Menimme käymään River Islandissa, jonka kenkäosasto on heikko kohtani, jota jopa pystyin vastustaman ! Islantilainen halusi Hennesiin, koska sitä ei ole Islannissa, ja Norjalainen Vilaan, koska sitä ei ole Norjassa. Molemmat kaupat ovat omasta mielestäni taas tylsiä ja tavallisia. Ruotsalaista ei kiinnostanut oikein mikään meidän uutuudenviehätysketjukaupoista, yllättäen.
TopShopista ostin taas yhdet sarjisalushousut, koska ne nyt vaan on niin kivoja :D (ja koska niistä saa opiskelija-alen!)
Norskan ville till Zara, som vi försökte hitta i Gallerian. någon Zara fanns inte, men många andra ofinska butiker, som TopShop (seriefigureunderbyxor !!) och FootLocker som vi gick runt i med Norskan. De andra valde Vero Moda och Indiska, som jag inte var intresserad av för dom ansåg jag inte tillräckligt speciella.. Vi besökte River Island, där jag lyckades avstå från att köpa fler härliga skor (jei!) Isländskan ville till HM och Norskan till Vila, något de inte har hemma, men som jag inte tyckte var något speciellt. Svenskan var, konstigt nog, inte alls intresserad av alla dom kedjeaffärer som vi tyckte var exotiska.
Zarassa käytyämme Ruotsalainen vei meidät Food Courtiin syömään, paikkana se oli yllättävän kodikas, muistaakseni Drottningatanilla, ja kolmessa kerroksessa pelkkiä ruokapaikkoja. Ihmisiä oli paljon, mutta löysimme silti vaivattomasti tarpeeksi ison pöydän, ja parasta oli tietty, että kaikki ottivat mieluisasta ruokapaikasta syötävää. Ruoka ei tietenkään ollut mikään Gourmet-elämys, mutta ihan hyvää, edukasta ja täyttävää.
Asemalle suunnistaessamme kävimme Islantilaisen vaatimuksesta karkkikaupassa, josta ostin hirveästi karkkia, ja niitä olenkin sitten koko päivän syönyt tänään. :D
Efter Zara tog Svenskan oss till en Food Court, som var förvånadsvärt hemtrevlig i tre våningar. Det var ganska mycket folk, men vi hittade ändå snabbt ett tillräckligt stort bord för oss, och alla fick då köpa mat från sitt favoritställe. Maten var ju inte någon gourmetupplevelse, men gott, mättande och billigt. På väg till stationen stannade vi och köpte godis från en lösgodisbutik, andra mer, andra mindre.
Tänään ei ole koulua, joten olen yrittänyt järjestellä papereita, siivonnut ja nyt pitäisi jatkaa projektityötä.
Idag har jag inte haft skola, så jag har ordnat papper, städat lite, och nu borde jag återvända till projektarbetet.
K
Bussikorttini kuukausimaksu meni vanhaksi, ja olin päättänyt pyöräillä aamulla rautatieasemalle. Aamu ei mennyt kuin Strömsössä, sillä lukko kieltäytyi aukeamasta, ja epätoivoisten yritysten ja öljyämisten jälkeen luovutin ja juoksin bussiin. Ehdin juuri ja juuri junaan, jossa muut odottivat ja olivat varanneet paikankin ! Menimme junalla Tukholmaan ja metrolla Yliopistolle, joka sijaitsi n. kymmenen minuutin metromatkan päässä. Tukholman aamuruuhka (vaikka luento alkoikin vasta kymmeneltä) oli aikamoinen kokemus sinänsä. Pienen haparoinnin jälkeen löysimme yliopistolle, poimien mukaamme muutamia eksyneitä kurssilaisia matkalta. Osteologia oli arkeologian rakennuksessa, vanhahkossa pienessä talossa jossa oli monta kerrosta ja todella korkeat portaat.
Igår spenderade vi hela dagen på Stockholms Univeristet bland osteologiföreläsningar och övningar.
Mitt månadsbusskort hade gått ut, så jag hade tänkt att cykla till stationen. Morgonen gick inte somi Strömsö, för jag fick inte upp locket, och hamnade till slut springa till bussen och hann knappt till tåget. Från centralstationen fortsatte vi med metron till universitetet. Morgonrusningen i Stockholm var nog en upplevelse i sig, även om föreläsningen började först klockan tio.
Menimme pohjakerroksen pieneen auditorioon, jossa saimme parin tunnin pikaperhedyttämisen erilaisiin luihin, jonka jälkeen pääsimme luulaboratoioon, jossa jokaiselle ryhmälle annettiin oma laatikko, missä oli ihmisen luuranko, joka piti koota. Lantioluumme oli palasina ja yritimme Afrikan Prinssin kanssa saada siitä selkoa. Auttajanamme oli "Honest Plastic Man"-luuranko, johon vertailimme tunnistamatomia luita. Arpomisen jälkeen tämä rehellinen kaveri kertoi meille, että olimme yrittäneet sovittaa lapaluuta lantioon. Näitä sattuu... Islantialisen ja Saksalaisen kootessa selkärankaa, saimme lantioluun palaset oikein päin. Saksalainen on vähän Besserwisser, ja ollessani hänen kanssaan toista kertaa samassa labraryhmässä, en ihan välttynyt kiukkuisilta vastauksilta. (Minä: hitsi, yritimme lapaluuta lantioon! Saksalainen: No niin, toihan ON lapaluu! Minä: Jos oikeasti tiesit, olisit varmaan voinut sanoa etkä ihmetellä sitä meidän kanssa?) Luurangot koottuamme söimme lounaan jonka jälkeen saimme kaikki omat pääkallot, joita saimme vertailla määrittääksemme niiden iän ja sukupuolen, joka osittautui erittäin vaikeaksi. Pääkallojen jälkeen saimme omat lantioluun puolikkaat, joista teimme sukupuolen määritystä, ja etsimme mahdollisia jälkiä synnytyksestä. Minun lantioluuni vaikutti kovin miehekkäältä kaikin puolin, lukuunottamatta erästä kaarretta, joka oli erittäin naisellinen. Proffa ehti jo epäillä, että miehellä on jonkinlainen vika lantiossa, kunnes siitä löytyi mahdollisia synnytyksen jälkiä, lopputuloksena vahva epäily vanhasta naisesta. Saimme huomata kuinka nuoren miehen luut ovat "Naismaisia" ja vanhojen naisten luut "Miesmäisiä" Todella mielenkiintoista! Lopuksi tutkimme luurankomme, määrittäien niiden iän ja sukupuolen. Monista aikuisten luurangoista (meidän ryhmämme luuranko oli tytön, vaikka ostelogi ei saa määrittää kronologista ikää, oli se arviolta 14 vuotta) löytyi trauman jälkiä, kuten perheväkivallan jälkiä kasvoista naisluurangossa ja mieheltä terävän esinen aiheuttama, hieman parantunut jälki kallosta. Tulehduksen jäljet näkyvät luussa, jos luut kaivetaan oikeaoppisen varovaisesti esille. Kokonaiset luurangot olivat peräisin vanhasta leprasairaalasta, joten niitä oli monen ikäisiä.
Labrassa ei tietenkään saanut kuvata (eettisistä syistä ehkä), joten kuvamateriaali päivältä puuttuu. Tämä oli mielestäni tosi mielenkiintoista kaikin puolin, ja iltapäivän luento oli myös mielenkiintoinen, vaikka Islantilainen nuokkui loppulabran ja Saksalainen kuulemma nukahti luennon aikana. Itselläni ei taas riittänyt mielenkiinto vertailla keskiviikkona sormenjälkiä toisiinsa.
Efter en några timmars introduktion till osteologi i form av föreläsning, slapp vi till benlabbet, där vi spenderade tid både före och efter lunch med att först i grupper montera ett skelett och sedan med att jämföra skallar och höftben i syfte att bestämma kön och ålder, något som är förvånadsvärt svårt! Sedan gjorde vi samma sak på skeletten och letade efter tecken på trauma och inflammation i deras ben. De hela skeletten var från ett leprasjukhus i Sverige, så vi fick en ganska bra fördelning på skelett i olika åldrar.
I labbet fick man inte fotografera, så bildbevis saknas. Jag tyckte hela dagen var jätteintressant, en åsikt som Islänningen (halvsov nästan hela labbet) och Tyskan (somnade på eftermiddagsföreläsningen) inte delade med mig. Min koncentrationsförmåga räckte i sin tur inte till att jämföra fingeravtryck på onsdagen.
Labrasta lähdimme kaupunkiin ihmettelemään. Kävimme Starbucksissa asemalla, ja lähdimme kunnon kahvimainoksina kuppiemme kanssa Tukholman keskustaan. Onneksi muillakin oli Starbucksissa sama ongelma kuin minulla, eli mikä on mahdollisimman ruotsalainen nimemme tänään.
Suunnistimme suoraan vasta avattuun Victoria's Secrettiin, josta ostin vartalovoin ja Body Sprayn.
Efter skoldagen fortsatte vi till Stockholms centrum. Vi köpte kaffe på Starbucks på centralstationen och fortsatte som levande kaffereklam till stan. Som tur var jag inte den enda, som i Starbucks måste fundera ut ett passande svenskt förnamn att säga till kasssan :)
Första pitstoppen var den nyöppnade Victoria's Secret där jag köpte body butter och body spray
TopShopista ostin taas yhdet sarjisalushousut, koska ne nyt vaan on niin kivoja :D (ja koska niistä saa opiskelija-alen!)
Norskan ville till Zara, som vi försökte hitta i Gallerian. någon Zara fanns inte, men många andra ofinska butiker, som TopShop (seriefigureunderbyxor !!) och FootLocker som vi gick runt i med Norskan. De andra valde Vero Moda och Indiska, som jag inte var intresserad av för dom ansåg jag inte tillräckligt speciella.. Vi besökte River Island, där jag lyckades avstå från att köpa fler härliga skor (jei!) Isländskan ville till HM och Norskan till Vila, något de inte har hemma, men som jag inte tyckte var något speciellt. Svenskan var, konstigt nog, inte alls intresserad av alla dom kedjeaffärer som vi tyckte var exotiska.
 |
| Löydätkö Wallyn? |
Asemalle suunnistaessamme kävimme Islantilaisen vaatimuksesta karkkikaupassa, josta ostin hirveästi karkkia, ja niitä olenkin sitten koko päivän syönyt tänään. :D
Efter Zara tog Svenskan oss till en Food Court, som var förvånadsvärt hemtrevlig i tre våningar. Det var ganska mycket folk, men vi hittade ändå snabbt ett tillräckligt stort bord för oss, och alla fick då köpa mat från sitt favoritställe. Maten var ju inte någon gourmetupplevelse, men gott, mättande och billigt. På väg till stationen stannade vi och köpte godis från en lösgodisbutik, andra mer, andra mindre.
 |
| Lakua ja amerikanpastilleja suomesta, polkagrisejä ja kovia karkkeja ruotsista ja minimuna, minismartiesseja ja lapsuuden automaattikarkkipurkkaa ameriikasta |
Idag har jag inte haft skola, så jag har ordnat papper, städat lite, och nu borde jag återvända till projektarbetet.
 |
| Kissa näkee kanin |
 |
| Kani haluaa pois vankilasta. |
 |
| Kissaa ei kiinnosta |
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)