Nummer fyrtionio - Tiden flyger iväg

Viikko Uppsalassa on taas taputeltu. Viikko meni vähän liiankin nopeasti ja paljon tapahtui, tosin opiskelun saralla vähemmän kuin toivoin.

Kina = Kismet

Islantilainen ehdotti fikaa, muttei päässyt itse paikalle, joten joimme pikafikan ilman häntä. Illalla selvisi että vauva olisi kovaa vauhtia tulossa, ja seuraavana aamuna tuli vauvauutisia.¨

Perjantaina olimme taas samassa eläkeläisspinningissä, jossa koin ehkä tähän astisista kulttuurishokeista pahimman, spinningohjaajajn muodossa.

Tunti alkoi molemminpuolisilla rakkaudentunnustuksilla.

"Vet ni, jag älskar er !"
ja tähän koko sali kuorossa: "Vi älskar dig med!"

Musiikki koostui pääasiassa ruotsalaisesta iskelmästä, eli schlagerista, pääasiassa euroviisukappaleista ymmärtääkseni. Huumori meinasi loppua siinä kohtaa kun piti porukalla laulaa Carolaa. Ja kaikki olivat ihan fiiliksissä mukana. Siis mitä! Selvinpäin, perjantaiaamuna jumpassa yhteislaulua!?!

No mutta, eihän tässä tietenkään vielä kaikki. Tässä vuosien varrella on tullut vastaan monenlaisia puheliaita jumppaohjaajia, mutta ei ikinä ihmistä, joka kertoisi näin paljon itsestään ja elämästään yhden jumppatunnin aikana. Tunnin päätyttyä tiesin tämän kaverin perheestä, avomiehen arvomaailmasta, ja jalkojen karvaisuudesta, sekä koirasta niin paljon kun tunnin aikana niistä ehtii kertoa, tai keskimääräinen suomalainen kertoo läheisimmille ystävilleen koko elämänsä aikana. Ja yhteislauluhan ei rajoittunut Carolaan, monta muuta kertosäettä myöhemmin olin aivan pyörällä päästäni ja harkitsen tulevaisuudessa vakavasti toista ohjaajaa, poislukien myös avomiehen, joka ohjaa myös spinningejä samassa paikassa, onneksi myös päivä ja kellonaika nimen kanssa infottiin, joten osaan välttää tätä mahdollisesti yhtä avointa pariskunnan toista puolikasta tulevaisuudessa. Aivan liikaa aamusta.

Päivä jatkui lounaalla nationissa ja miesten viestin seuraamisella. Ymmärrän hyvin miksi ruotsalaista ja norjalaista kiinnostaa hiihto siinä missä suomalaisia jääkiekko. Norjalaisten tärkein tavoite arvokisoissa on ruotsalaisten voittaminen, kuulostaako tutulta, rakas jääkiekkokansa?

Perjantaina remppasetä vaihtoi lattian, otti virtaa huoneestani ja sai aikaseksi kissanmetsästysoperaation, koska tää on kuulemma Tossen huone ja Tosse haluaa olla sängyn alla täällä. En ymmärrä Tossee.

Lauantaina eteisen remontointi jatkui listojen laitolla, ja vaikka pysyttelinkin poissa, eli jumpassa (Ps. jumppaohjaaja nro 2, minun käsitykseni PARTY!:sta ei ole askelkyykyt), muutaman tunnin, oli täällä aika meteli edelleen kun yritin opiskella / lähetellä työhakemuksia. Tuntuu että minun alani työpaikkojen viimeinen hakupäivä on tänään, eli hakemukset, jotka olen jättänyt lähettämättä nyt, eivät lähde enää. Nyt vaan täytyy toivoa, että lähetetyt riittävät.

Huomiselle on siis ohjelmassa pakkaamista ja Arlandaan siirtymistä ja projektin viimeistely tapahtuu Suomen puolella parin viikon ajan.

Umpimielinen Suomalainen,
K

Nummer fyrtioåtta - Kalla och blöjtårta

Sunnuntaina tulin takaisin Ruotsiin. Lento lähti jopa ajoissa ja tuli lahden yli sellaisessa myötätuulessa, että kone joutui liitelemään Arlandan yllä hetken ennen kuin sai laskeutumisluvan. Koneesta katsoen Arlandan seutu oli aivan valkoinen ja pilvien päällä oli kauniin punainen taivaanranta auringonlaskun aikaan. En riktig höjdare siis. Vaikka täällä tulee aikaerosta johtuen pimeä hieman aikaisemmin kuin suomessa, on kevät pidemmällä ja aamupäivällä paistaa aurinko kirkkaasti, olen mielelläni kävellyt ainakin toiseen suuntaan muutaman kilometrin matkan, se on tietty hieman hitaampaa, mutta en ole vielä jaksanut paneutua pyöräni kaivamiseen horroksesta. Se on ollut koko talven ulkona ja viimeksi kun marraskuussa yritin lähteä sillä, oli toinenkin lukko ruostunut jumiin. Nyt valitettavasti U-lukko, jota ei helpolla saa edes poikki.

Sunnuntaina kävin kaupassa hakemassa jääkaapintäytettä ja muuten olin samanlaisessa matkauupumuksessa kuin ennenkin. Ihmettelin ennen lähtöä juuri sitä, ettei ole väliä lähteekö kone myöhään illalla vai iltapäivällä, koska koko päivä menee jokatapauksessa lähtökuopissa.

Googletus: Healthy snacks. Hyvää ja yllättävän täyttävää !

Maanantaina purin laukut, ja koska täällä piti alkaa eteisremontti maanantaina, oli vuokraemäntä tyhjentänyt eteisen kaikesta tavarasta. Valitettavasti remppasetä sairastui influenssaan ja remontti viivästyy tuntemattomaksi ajaksi. Minulle tämä tarkoittaa, että kaiken muun tavaran lisäksi huoneeseen pitää nyt mahtua kengät, takit ja kaulahuivit. Onneksi suurin osa tavarasta on Suomessa, eikä paksuimpia toppatakkeja enää edes tarvitse, säilytysratkaisut vaan ovat monen tavaran kohdalla luokkaa lattia.

Lounaan jälkeen menin koululle kirjoittamaan. Tosin kavereiden näkeminen kuukauden tauon jälkeen aiheutti kirjoittamisen siirtymisen taka-alalle ja tapaamisen painottumisen juoruiluun. Suunnittelimme vielä babyshowereita ja illalla kävimme yhdessä ruokakaupassa, jonka jälkeen menin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen jumpalle Friskikseen. En edelleenkään tykkää hirveästi salista, jossa miehet eivät meinaa saada mitään tehtyä kun pitää tuijottaa jokaikistä trikoihin pukeutunutta naista, ja kaikkiin lämmittelylaitteisiin ja välineisiin joutuu jonottamaan. Ainoat järkevät ajat salille ovat kuulemma lounasajat. Menin jumppaan, joka pidettiin ns. isossa salissa. Saliin mahtuu 200 jumpparia ja ohjaaja seisoo salin keskellä. Jumpassa oli musiikki ihan liian kovalla, eikä ohjaaja puhunut mitään koko tunnin aikana, lähinnä karjahteli muutaman kerran jos piti vaihtaa liikettä.

Tiistaina viimeistelin "Baby Bet"-kortin, johon olin facebookissa kerännyt halukkailta luokkalaisilta arvaukset vauvan mitoista ja synytymäpäivästä, jonka jälkeen lähdin kaverin luo valmistelemaan juhlia. Meitä oli neljä valmistelemassa, ja olin ns. askarteluryhmässä tekemässä vauvakakkua, tämä sopi minulle oikein hyvin, koska ruuanlaittotaitoni ovat olemattomat :D

 Vaippakakkua ei kukaan meistä ollut ennen tehnyt, mutta minun ja norjalaisen yhteisgooglettamisella löysimme mielestämme paljon tarpeellisia ohjeita. Vaippoja ostimme kaksi pakettia. Yhden Pampersin New Baby-paketin, 4-9 kiloiselle ja koska vaipat olivat ruotsalaisen mielestä turhia ja kalliita, toinen oli ICA basic vaippoja 3-6 kiloiselle. Yhteensä 50+65 kappaletta muistaakseni. Pyöritellessäni vaippoja rullalle, eron halpojen ja kalliiden vaippojen välillä kyllä huomasi. ICA-vaipat olivat paksumpia ja muovisia, toivottavsti ajavat kuitenkin asiansa. Keskelle laitoimme tueksi litran muovipullon (tyhjänä) ja alle kaksi pahvilevyä, jotta kakkua pystyi kantamaan.

 Kakun kolme kerrosta kiinnitettiin ensin lahjanauhalla ja päälle laitettiin erivärisiä satiininauhoja, ja niihin kohtiin, missä kerrosta ei saatu pyöreäksi, mikä oli muuten yllättävän vaikeaa, laitettiin hoitovoiteita.

 Pupulla oli kakunkoristeena vähän ahdasta, koska rullallinen sellofaania ei oikein riittänyt. Kortit, kosteuspyyhkeet ja vaippapussit pääsivät omaan koriinsa. Norjalainen oli käynyt Hennesistä ostamassa myös pienet pingviinitöppöset ja pinkin hius/päänauhan, joka laitettiin pupun päähän.

 Pöydällä olevat lahjakortit olivat sisällöltään erilaisia aputarjouksia, kuten vauvan vahtimista, kokkausta ja siivousta.

 Menyyssä oli pizzaa ja suklaakakkua, myös se vauvateemoitettuna marsipaanikuvalla.

Yritimme välttää mitään ihmeempää ohjelmaa, mutta pidimme pienen "vauvanruoanmaistelun" eli ostimme muutaman vauvanruokapurkin, peitimme etiketit ja pistimme pariskunnan maistelemaan niitä

Eivät olleet ilmeistä päätellen mitään makuelämyksiä

Ilta sujui tosi hyvin,paremmin kuin uskalsin toivoa, ja vaippakakun sisältökin oli onneksi juuri sitä, mitä äiti ei vielä ollut ehtinyt ostaa !

Valmistelussa pääpuheenaiheena oli naisten hiihto. Muut olivat olleen viikonloppuna Falunissa hiihtoa katselemassa, ja kun Norjalaisten suksi ei luistanut ja Kalla vei kullan, oli muilla Norjalaiselle kuittailemista :D

Itsehän en ollut katsonut koko kisaa...

Eilen alkoi kansallinen bokrea, tapahtuma joka kattaa kaikki edes vähän kirjoja myyvät paikat kirjakaupoista marketteihin. Ruotslainen oli mennyt hamstraamaan kasan kirjoja ja tuli sitten kanssani eläkeläisspinningiin. Se oli ensimmäinen spinningtuntini moneen vuoteen, mutta kivaa oli ja hiki tuli, oli kiva aloittaa vähän kevyemmällä tunnilla, vaikka spinningissä on tietty se hyvä puoli, että rankkuutta voi itse säädellä.

Tänään olen ruokakaupassa käymisen lisäksi lähinnä koomaillut enemmän kuin kirjoittanut. Kohta lähden kaupunkiin juorukahville, eli fikalle. On kiva kun melkein kaikilla on nyt luentovapaata, norjalaista lukuunottamatta, joten muillakin on tarve päästä kotoa vähän tuulettumaan.

K

Nummer fyrtiosju - Första halvan avklarad och babytalk

Puolet tästä lukuvuodesta on taputeltuna virallisesti, sillä talven kurssin arvosanat tulivat, ja pääsen nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa tässä koulutusohjelmassa hehkuttamaan, että kurssin arvosanaksi tuli VG, eli paras mahdollinen ! Minä en yliopistoaikana ole tavoitellut muuta kuin n:llä uusintatenttikerralla läpipääsyä, joten tässä on vähän hehkuttamisen aihettakin !

Viime viikonlopun olin kavereilla Turussa ja kävin siinä samalla kääntymässä töissäkin. Oli kiva nähdä vanhoja työkavereita, vaikken paljon ehtinytkään vaihtaa kuulumisia. Viikolla keskityin kirjastossa kirjoittamiseen ja pari kertaa sain itseni salille asti.

Vändagsmuffins. EN leivo mutta syön mielelläni !

Näettekö laivan valot? livenä näytti paremmalta :D

Alkuviikosta oli myös lääkkenanto. Koepalavastaukset olivat hyvät, eli sairaus on siirtynyt niinsanottuun passiiviseen vaiheeseen eikä aktiivista tulehdusta enää ole. Hyvät uutiset olivatkin sitten siinä. Huonoa vastauksissa on, että passiivivaiheen kestoa ei voi ennustaa, ja koska sairaus on krooninen, tulee se aktivoitumaan jossain vaiheessa, mutta se, onko se vaihe kaksi kuukautta vai kymmenen vuotta, jää nähtäväksi. Onnekseni lääkärit kuitenkin päättivät, että saan jatkaa samaa lääkettä kuin tähänkin asti, hieman harvennetulla välillä vain. Onni tässä on se, että juuri tämä lääke sopi minulle täydellisesti vieden oireet pois ja nyt viimein sairauden aktiivisuudenkin. Tilalle kaavailtu lääke on nimittäin sellainen, joka aloitetaan vähintään viideksi vuodeksi, ja jonka pitää olla kolme vuotta tauolla ennen lasten hankkimista. Vaikken juuri nyt aktiivisesti suunnittele lasten hankintaa, on niiden haluaminen/ haluamatta jättäminen ollut minulle itsestäänselvästi oma päätökseni. Tai niin olen ainakin luullut. Alan vasta heräämään todellisuuteen, jossa ei vain jossakin elämänvaiheessa voi "antaa lasten tulla jos on tullakseen" jos niin haluaa, vaan pitää tehdä tietoinen päätös ja muokata elämänsä (ja lääkityksensä yhdessä lääkäreiden kanssa)sen mukaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon että oma tila voi heiketä suuresti raskauden aikana ja sen jälkeen, ettei toimivaa lääkettä enää ole sataavilla tämän lopettamisen jälkeen,  kuten myös se tosiasia, että lapsella voi olla kaiken muun pahan lisäksi sama sairaus. Aika isoja päätöksiä ja vastuu. Ei tää aikuiseksi kasvaminen ookkaan aina kivaa.

Hauskempaa vauvainfoa, koulukaverini laskettu aika on maaliskuun toisella viikolla, ja nyt tiistaina pidämme hänelle yllätysbabyshowerit ! Oon tosi innoissani, vaikken olekaan ollut mukana suunnittelemassa kun oon majaillut Suomessa. Ymmärtääkseni pizzaa, kakkua ja vaippakakkua on tiedossa. Päätimme fiksata vaippakakkuun vaippojen lisäksi erilaisia purkkeja ja purnukoita, jotka kävimme äidin kanssa ostamassa tänään. Halusin välttämättä kakunkoristeeksi Ainu-ensipupun, koska se on pupu ja pupun antaminen on kiva perinne, jota monet tutut ainakin noudattavat. Lisäksi se on söpö lisä kakun päälle (koska puput on aina söpöjä)

Laitoin myös koko luokalle viestiä, että voisivat osallistua "vauvanmittavetoon", jossa kaikki voisivat arvata painoa, pituutta ja syntymäpäivää. Apua, askartelua...

Sunnuntaina luin nälkäpelit loppuun, ja lieneekö vain hassu yhteensattuma, että painajaisetkin loppuivat siihen :D Häpeäkseni joudun myös myöntämään, että koko nuoruuteni olen naureskellut vanhalle luokkalaiselle, joka fanitti tosissaan 15 vuotta sitten tullutta Hovimäki-sarjaa, ja nyt olen innostunut niistä itsekin ja viimeyönä meni tosi myöhään kun tuijotin jaksoja. Noloa.

Sunnuntai 15.2.

 Löysin vielä joulukarkkeja mummolasta! Hävitin ne.

 Jule mökötti koko sunnuntain.

Maanantai

 Jätän verikoeteipit aina liian pitkäksi aikaa käteen.

 Valion raejuusto ei ollut keson veroista. Valio on parasta pelkällään/ lämpimän ruuan lisukkeena, mutta keso on pehmeämpää ja pienempirakeista, joten se on täydellistä hedelmäsekoituksessa. FYI

Halvalla ei saa hyvää. Viroripset sojottivat hassusti ja niitä putoili paljon ja ne kutisivat. Menin jo kolmen viikon jälkeen huollattamaan nämä, koska pelkäsin ettei kotiinpaluuviikolla maaliskuussa ole enää yhtään ripseä jäljellä

Tiistai

Jule hämmästyttää itsensäkin kiipeilytaidoillaan

Keskiviikko

Torstai

 Olen huomannut, että kirjastossa jaksaa paremmin kun on vähän evästä ja paljon juotavaa mukana (Ylläri?) päivän väri oli oranssi.

Jule on erittäin tyytymätön pitkiin kirjastopäiviin.

Perjantaina menin salin kautta vauvanroinan hintoja vertailemaan (Ihan turhaa kun cittarista ostettiin kaikki -15 %, tai äiti osti). Ja sieltä vielä ripsihuoltoon. Täytyy sanoa että olen viimein tainnut löytää luottoripsiteknikon ! Ja huollosta vielä kirjastoon jossa kirjoitin sulkemisaikaan asti. Kadonnut kirjoitusrutiini alkaa löytyä ja tuntuu siltä että etenen kohtuullisesti päivittäin. Kunhan kone kestää projektin loppuun niin olen tyytyväinen.

K

Nummer fyrtiosex - Så himla trött

Joka toinen päivä tuntuu siltä, että hereillä pysyminen on täysin mahdotonta. Herääminen onnistuu kyllä, mutta tunnit menevät kuin sumussa kunnes luovutan ja menen uudestaan nukkumaan, nukkuakseni pitkälle iltapäivään. En oikein ymmärrä mistä tämä valtava unentarve tulee. Toisaalta, näen nykyään joka yö jonkinlaisia tapahtumarikkaita puolipainajaisia. En tiedä kehtaako tätä sanoa ääneen, mutta epäilen osasyynä olevan nälkäpeli-kirjat, joita olen lueskellut iltaisin. Kirjathan on tarkoitettu minua varmaan kymmenen vuotta nuoremmille :D

JP on alkanut taas nukkumaan ainakin osan yöstä sängyssä, yhtenä yönä se ja R päättivät molemmat että nukkuvat mun kanssa samalla patjalla. Tuli niin ahdasta että siirryin suosiolla pois ja pojat jakoivat keskenään toisen puolen sängystä.

Muuten kuunvaihteessa tehdyn Vironreissun jälkeen on ollut oikeastaan aika tasapaksua. Viikolla kirjoitan hereilläolopäivinä noin neljä tuntia kirjastossa ja nukkumispäivinä haahuilen koomassa.

Virossa olimme yhden yön Tallinnassa tehden jonkinlaista shoppailuennätystä, jonka johdosta päätin pistää sen puolen tauolle, myös koska enää ei ole varaa ostella yhtään mitään. Toisen yön vietimme Tartossa kaverin luona, illalla teimme ravintola-kahvila-baarikierroksen ja tapasimme L:n uusia kavereita joten viikonloppu sujui nopeasti. Helmikuun ensimmäisen viikon tein parina aamuna aamutallin ja iltapäivisin yritin päästä projektin kanssa kohtuulliseen alkuun.

Laivashoppailua, ensimmäiset aidot invisibobblet ja alekynsilakka =)

Olen saanut vähän käytyä salillakin, yllättäen nimenomaan salilla ja myöhään illalla yleensä, kun sali on aika tyhjä eikä tarvitse hyppiä muiden tieltä pois.

Juoksin sitten salilta junaan, tuli kiire ja posket näyttää juurikin siltä :D

Viikonloppuna olimme koiravahtina, vanha koira oli aika väsynyt ja meni heti pitkälleen kun vähän pysähdyttiin.

Varma kevään merkki, lumet alas katolta ja yksi syy lisää olla ikävöimättä omakotiasumista.

Ei edes yritetty saada noita puolentoista metrin kasoja pois

perhoskoira

Kävin pari päivää sitten katselemassa uutta tietokonetta, kun en luota tähän vanhaan enää yhtään, se teki jo itselleen tekohengitysprosessin poistaen firefoxin ja virustorjunnan. Haluaisin superkevyen koneen, kuten macbook airin tai asuksen 13" zenbookin. Harmi vaan, että nämä koneet maksavat yli 1000€ ja äiti huomautti, että vaikka kone toimisi sen luvatun viisi vuotta, voi tekniikka siinä ajassa kehittyä niin paljon, että kone on silti lähes hyödytön. Olihan tämä Vaiokin keskimääräistä hienompi ostettaessa, mutta nyt 15 tuumaista konetta käyttävät enää ne, jotka työskentelevät koneella 8 tuntia, ja kuuden kilon ja n. 6 sentin paksuinen kone on ihan järjetön halko nykypäivänä. Toinen vaihtoehto olisi tietty hommata näppäimistö 10 tuumaiseen tablettiin ja keskittyä sen kanniskeluun. No, niin kauan kun jouluhalkoni toimii, voin pähkäillä tätä asiaa. Tämän hetkiset tarpeellisimmat tiedostot ja kuvat ovat jo tikulla turvassa, joten loppu voi niinsanotusti tulla aika pienin vahingoin. Työnhakutiedostot pitäisi vielä siirtää varmaan turvaan, muuta selaista, jonka poistuminen harmittaisi, en heti keksi.

"Päivänasu" Eli tällä naamalla poistuin kotoa.

 Julen mielestä jämäheinät häkissä oli huonot joten aloitteellisena kanina se meni heinäpussille ruokailemaan

Että älä kyylää

Ja tämäkin taloyhtiö siirtyi nykyaikaan ovipuhelinten myötä !

K