Nummer fyrtiosju - Första halvan avklarad och babytalk

Puolet tästä lukuvuodesta on taputeltuna virallisesti, sillä talven kurssin arvosanat tulivat, ja pääsen nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa tässä koulutusohjelmassa hehkuttamaan, että kurssin arvosanaksi tuli VG, eli paras mahdollinen ! Minä en yliopistoaikana ole tavoitellut muuta kuin n:llä uusintatenttikerralla läpipääsyä, joten tässä on vähän hehkuttamisen aihettakin !

Viime viikonlopun olin kavereilla Turussa ja kävin siinä samalla kääntymässä töissäkin. Oli kiva nähdä vanhoja työkavereita, vaikken paljon ehtinytkään vaihtaa kuulumisia. Viikolla keskityin kirjastossa kirjoittamiseen ja pari kertaa sain itseni salille asti.

Vändagsmuffins. EN leivo mutta syön mielelläni !

Näettekö laivan valot? livenä näytti paremmalta :D

Alkuviikosta oli myös lääkkenanto. Koepalavastaukset olivat hyvät, eli sairaus on siirtynyt niinsanottuun passiiviseen vaiheeseen eikä aktiivista tulehdusta enää ole. Hyvät uutiset olivatkin sitten siinä. Huonoa vastauksissa on, että passiivivaiheen kestoa ei voi ennustaa, ja koska sairaus on krooninen, tulee se aktivoitumaan jossain vaiheessa, mutta se, onko se vaihe kaksi kuukautta vai kymmenen vuotta, jää nähtäväksi. Onnekseni lääkärit kuitenkin päättivät, että saan jatkaa samaa lääkettä kuin tähänkin asti, hieman harvennetulla välillä vain. Onni tässä on se, että juuri tämä lääke sopi minulle täydellisesti vieden oireet pois ja nyt viimein sairauden aktiivisuudenkin. Tilalle kaavailtu lääke on nimittäin sellainen, joka aloitetaan vähintään viideksi vuodeksi, ja jonka pitää olla kolme vuotta tauolla ennen lasten hankkimista. Vaikken juuri nyt aktiivisesti suunnittele lasten hankintaa, on niiden haluaminen/ haluamatta jättäminen ollut minulle itsestäänselvästi oma päätökseni. Tai niin olen ainakin luullut. Alan vasta heräämään todellisuuteen, jossa ei vain jossakin elämänvaiheessa voi "antaa lasten tulla jos on tullakseen" jos niin haluaa, vaan pitää tehdä tietoinen päätös ja muokata elämänsä (ja lääkityksensä yhdessä lääkäreiden kanssa)sen mukaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon että oma tila voi heiketä suuresti raskauden aikana ja sen jälkeen, ettei toimivaa lääkettä enää ole sataavilla tämän lopettamisen jälkeen,  kuten myös se tosiasia, että lapsella voi olla kaiken muun pahan lisäksi sama sairaus. Aika isoja päätöksiä ja vastuu. Ei tää aikuiseksi kasvaminen ookkaan aina kivaa.

Hauskempaa vauvainfoa, koulukaverini laskettu aika on maaliskuun toisella viikolla, ja nyt tiistaina pidämme hänelle yllätysbabyshowerit ! Oon tosi innoissani, vaikken olekaan ollut mukana suunnittelemassa kun oon majaillut Suomessa. Ymmärtääkseni pizzaa, kakkua ja vaippakakkua on tiedossa. Päätimme fiksata vaippakakkuun vaippojen lisäksi erilaisia purkkeja ja purnukoita, jotka kävimme äidin kanssa ostamassa tänään. Halusin välttämättä kakunkoristeeksi Ainu-ensipupun, koska se on pupu ja pupun antaminen on kiva perinne, jota monet tutut ainakin noudattavat. Lisäksi se on söpö lisä kakun päälle (koska puput on aina söpöjä)

Laitoin myös koko luokalle viestiä, että voisivat osallistua "vauvanmittavetoon", jossa kaikki voisivat arvata painoa, pituutta ja syntymäpäivää. Apua, askartelua...

Sunnuntaina luin nälkäpelit loppuun, ja lieneekö vain hassu yhteensattuma, että painajaisetkin loppuivat siihen :D Häpeäkseni joudun myös myöntämään, että koko nuoruuteni olen naureskellut vanhalle luokkalaiselle, joka fanitti tosissaan 15 vuotta sitten tullutta Hovimäki-sarjaa, ja nyt olen innostunut niistä itsekin ja viimeyönä meni tosi myöhään kun tuijotin jaksoja. Noloa.

Sunnuntai 15.2.

 Löysin vielä joulukarkkeja mummolasta! Hävitin ne.

 Jule mökötti koko sunnuntain.

Maanantai

 Jätän verikoeteipit aina liian pitkäksi aikaa käteen.

 Valion raejuusto ei ollut keson veroista. Valio on parasta pelkällään/ lämpimän ruuan lisukkeena, mutta keso on pehmeämpää ja pienempirakeista, joten se on täydellistä hedelmäsekoituksessa. FYI

Halvalla ei saa hyvää. Viroripset sojottivat hassusti ja niitä putoili paljon ja ne kutisivat. Menin jo kolmen viikon jälkeen huollattamaan nämä, koska pelkäsin ettei kotiinpaluuviikolla maaliskuussa ole enää yhtään ripseä jäljellä

Tiistai

Jule hämmästyttää itsensäkin kiipeilytaidoillaan

Keskiviikko

Torstai

 Olen huomannut, että kirjastossa jaksaa paremmin kun on vähän evästä ja paljon juotavaa mukana (Ylläri?) päivän väri oli oranssi.

Jule on erittäin tyytymätön pitkiin kirjastopäiviin.

Perjantaina menin salin kautta vauvanroinan hintoja vertailemaan (Ihan turhaa kun cittarista ostettiin kaikki -15 %, tai äiti osti). Ja sieltä vielä ripsihuoltoon. Täytyy sanoa että olen viimein tainnut löytää luottoripsiteknikon ! Ja huollosta vielä kirjastoon jossa kirjoitin sulkemisaikaan asti. Kadonnut kirjoitusrutiini alkaa löytyä ja tuntuu siltä että etenen kohtuullisesti päivittäin. Kunhan kone kestää projektin loppuun niin olen tyytyväinen.

K