Nummer trettioett - I byråkratidjungeln

Tässä tekstipäivitystä tämänkertaisesta byrokratiasopasta. Tämä ei ole haukkumispostaus, vaan haluan selventää kuinka hukassa meikämanne Maija Meikäläinen-Svensson-Svensson on kun pitää suunnistaa byrokratiaviidakossa. Ja tästä osaamattomuudesta ja monesta väärinkäsityksestä juontaa juurensa moni kiukkuinen kelasossusairaanhoitopäiväkotivanhuksetperkele- kirjoitus. No mitäs minulle?

Minä asun Ruotsissa seuraavat kaksi vuotta. Vakituinen asuinpaikkani on siis Ruotsi, määräysten mukaan. Sosiaaliturvani säilyy kuitenkin Suomessa, koska olen opiskelija. Tämä oikeuttaa minut mm. Kelan opintotuen piiriin ja rajoittaa työskentelyoikeuttani Ruotsissa.

13.10. Kävin TAYSsissa saamassa kalliin lääkkeen.

Kun soitin sairaalaan kyselläkseni tämän mahdollisuudesta, oli ensimmäinen vastaus että ei onnistu, asut ulkomailla. Sitten todettiin, että jos oireet ovat pahat, voidaan käynti kuitata akuuttikäynniksi, kunhan minulla on Eurooppalainen sairaanhoitokortti . No kyllä minulla on. Asia selvä ja sairaalaan.

Sairaalassa lääkäri sanoi, että voin valita itse missä sairaalassa haluan itseäni hoidettavan, koska EU. No päädyimme Tampereeseen ja uusi käynti varattiin marraskuulle.

20.10. Lasku saapuu

Lasku koostuu sarjahoito-osuudesta, joka kerryttää maksukertymää (kun maksuja tulee tietty summa vuodessa, on katto saavutettu ja enää nimellinen summa tarvitsee maksaa, saa ns. vapaakortin.) ja kuntaosuudesta, eli lääkkeen todellisesta hinnasta. Tässä tapauksessa se oli 3835 €, ilman maksukertymää. Ja maksuaikaa neljä viikkoa.

Olin aika hämilläni, eihän tän näin pitänyt mennä ja jossain on nyt virhe. En ollut mitenkään varautunut siihen, että joutuisin maksamaan näin paljon.  Totta puhuakseni olisin mieluummin kipuillut pari viikkoa odottaen Ruotsin hoitoa, kun maksanut tuon summan. (pihi ja köyhä, kyllä.)

Laskukeskuksen soittoajat eivät sovi opiskelijalle, lähetän sähköpostia. Tulos? Kyllä täytyy maksaa. Miksi?

Siksi että laskutus perustuu kotikuntaan, koska se ei ole Suomessa, maksat itse tai haet korvausta Ruotsista, joka ei maksa koska olet Suomen sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturvan piiriin tämä ei kuitenkaan kuulu, vaan siihen kotikuntaan.

Ensimmäinen ja perustavanlaatuinen virhe oli, kun vastasin kyselyyn Eurooppalaisesta Sairaanhoitokortista myöntävästi. Minulla on sellainen. Eli joo. Paitsi että ei.

Soitto Kelan rajat ylittävään terveydenhuoltoon (tiesittekö te tällaisesta? minä en, onneksi kaveripiiriin kuuluu kelatäti) selvittää, että Eurooppalainen sairaanhoitokortti korvaa hoitoni ulkomailla, mutta ei siinä maassa josta se on myönnetty. Minun korttini on Suomesta, Suomihoitoja ei korvata, Ruotsihoidot ja Espanjahoidot ja muut kyllä. Kortti mitä minulta Tayssista kyseltiin, oli siis Ruotsin myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa jos kuuluu Ruotsin sosiaaliturvan piiriin. Tiesinkö tätä? no en ! Tiesikö kysyjäkään tätä? ei välttämättä. Kysyjä ei ainakaan tiennyt minun kuulumisestani Suomen sosiaaliturvaan, koska oletuksena on, että sosiaaliturva on asuinmaassa. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tekee mahdottomaksi saada Ruotsalaista Eurooppalaista Sairaanhoitokorttia, se myönnetään ainoastaan maasta, jossa sosiaaliturvakin on.

Kortti olisi pitänyt tarkistaa ja kopioida polilla ja käynti merkata akuutiksi. Mitään tällaista ei tehty. Lopputuloksen kannalta se oli mitätön virhe, mutta väärinkäsitys olisi selvinnyt nopeammin.

Tähän mennessä on siis paasattu asiaa kavereille ja sukulaisille ja lähetelty tyytymättömiä ja epätoivoisia viestejä laskutukseen.

Tässä kohtaa olin siis liian suomalainen siihen, että Ruotsi korvaisi hoitoni, mutta liian ruotsalainen siihen, että Suomessa joku tekisi niin.

Väliinputoajafiilis.

Rajat ylittävä terveydenhoito lupasi laittaa laskutuksen ehdottaman anomuksen Oikeudesta Hoitoetuuksiin Suomessa-sanomatta tietenkään mitään mahdollisuuksistani saada sellaista, ja miten se vaikuttaa jo vireillä olevaan laskuun. Hakemus laitettiin kiireisenä, koska eräpäivään oli vain noin kolme viikkoa.

Seuraavaksi soitan sairaalan laskutukseen ja saan langan päähän saman henkilön, jonka kanssa olen vaihtanut sähköposteja.  Yritin vängätä lääkärin sanomasta oikeudesta valita hoitopaikka. Kyllä, saan valita hoitopaikan itse, mutta kustannukset menevät omasta pussista. Henkilö lohduttaa, etten suinkaan ole ainoa, jolle näitä sattuu, eikä näe syytä miksei tätä hoitoetuutta myönnettäisi, kun kerran olen opiskelija.

Puhelu päättyy ja saman tien tulee uusi puhelu. Suomesta.

Kelan käsittelijä.

Iloinen henkilö toisessa päässä juttelee vähän niitänäitä ja kysyy, että haluanko päätöksen sähköpostiin vai riittääkö, että se on postilla perillä huomiseksi. Hän on alle puolessa tunnissa tehnyt myöntävän päätöksen hakemukselle, joka oikeuttaa Suomihoitoihin koko opiskelujeni ajan. Olen aika hämmästynyt. Loppujen lopuksi helppoakin helpompi juttu, joka vielä päättyi parhain päin.

Mitä opimme? Byrokratia on helppoa kun sen osaa. Suurimmalle osalle se kuitenkin aiheuttaa itkua ja hammasten kiristystä ja kaikki opitaan kantapään kautta.

Minulla oli kaksi salaista asetta: Osa-aikainen kelatätikaveri ja sairaalan potilastoimiston avulias työntekijä. Jos heitä ei olisi ollut, olisin luultavasti neljä tonnia köyhempänä kironnut EU:n, pohjoismaat, sairaanhoidon, Kelan ja sairauteni alimpaan hornaan. Näin tekee aika moni, ja osaamattomuuden takia iso osa instansseista on huonossa maineessa.

Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, pitää olla itsenäinen ja hakea tukia, niitä ei tarjoilla hopealautaselta. Mutta hakemisen ja tarjoilun välissä on harmillinen este, osaamattomuus ja epävarmuus suuren koneiston edessä. Ihminen tuntee itsensä kliseisesti sanoen tuulimyllyjä vastaan-taistelijaksi liian usein.

K