Nummer tjugosex - Praktisk polisarbete och sjukhustour

Tänään meillä oli kaksi erilaista forensiikan parissa työskentelevää luennoitsijaa. Toinen oli rikostutkija Tukholman poliisista,joka kertoi aika valaisevia juttuja rikostutkinnasta käytännössä. Tämä poliisisetä oli sitä mieltä, että Ruotsin polisväsenden uudistus, jossa kaavaillaan enemmän meitä akateemisia siviilejä töihin, on huono ja että tämä on täysin poliisien asia. Kun taas viimeviikolla Tukholman poliisissa työskentelevä akateeminen siviili piti tätä uudistusta tosi hyvänä, niinhän se on että kaikilla on oma lehmä ojassa.

En minä mihinkään rikospaikalle välttämättä haluaisikaan ensisijaisesti. Liian sotkuista ja arvaamatonta. Minulle riittää se, etten tiedä tuloksia labrakokeista ja saan jännittää niitä :D

Lounaan jälkeen pääsimme katsomaan poliisin "tutkimusbussia" eli mustaa pakettiautoa (suom. maija) jossa oli kaikki tarvittava jokaisen rikospaikan tutkintaan. Näin labrarotan näkökulmasta kaikki tuntui kovin summittaiselta ja likaiselta, vaikka poliisisetä esitteli ylpeänä kloriinipulloa :D

Ihmettelemässä autoa

Iltapäivästä labrassa työskentelevä mies kertoi jalanjälkien tunnistamisesta ja Conversejen yleisyydestä :D (YP)

En ehkä ole maininnut , mutta päätös hakemaani "sosiaaliturvan säilyttäminen Suomessa" etuuteen meni kelalta hieman kauemmin kuin osasin odottaa. Heinäkuussa melkein heti kouluunpääsyn selvittyä laitoin hakemuksen vireille ja se tuli vasta syys-lokakuun taitteessa. Aloin myöntävän päätöksen saatuani selvittelemään, että miten hoitosuhde Ruotsissa järjestetään. Ensin ajattelin kuuliaisena kansalaisena lähteä selvittämään tilannetta terveyskeskuksen kautta. Terveyskeskuksen voi valita itse, ja sinne voi rekisteröityä jos on E-legtimation TAI ruotsalainen puhelinnumero (Suomi-suunta ei kelpaa) Joten netin kautta asiointi ei onnistunut. Yritin soittaa terveyskeskukseen, josta vastaus oli, että puhelinajat siltä päivältä ovat varattuja. Turhautuneena päätin ottaa yhteyden suoraan sairaalaan (Akademiska sjukhuset on valtava. Siis mega) Löysin numeron, mutta siihen ei vastannut kukaan. Yritin vaihteen kautta, mutta ensin minut yhdistettiin väärään paikkaan. Toisella kertaa kukaan ei vastannut ja kolmannen kerran kun soitin vaihteeseen ja he yhdistivät eteenpäin, vastaus luurin toisessa päässä oli, että nyt on kiire, klik.

Viime viikon olin Suomessa, ja mietinkin jo että pitääkö sittenkin järjestää sairaalakäynti täällä. Tänään kävin koulun jälkeen neljän aikaan koettamassa onneani Sairaalassa. Katsoin netistä suunnilleen-ohjeen (sisäänkäynti 70, lähellä rakennusta 60). Kysyin ruotsalaiselta neuvoa, ja lähdin niitä noudattaen kävelemään tietä pitkin. Sairaala-alue on onneksi koulua vastapäätä, ja vaikka siellä on valtavat muutostyöt käynnissä, löysin kuin löysinkin helposti sisäänkäynnin 70. Harmikseni ovessa ei ollut etsimäni osaston nimeä (nimi on tietty eri kuin se, mitä suomalaiset sairaalat käyttävät). Onneksi samassa rakennuksessa oli reception/info, joten menin sinne urpoilemaan ja sain ohjeet "oikealle ja oikealle" se on kirurgian puoli. Ok. Ja jos olet potilas ilmoittaudu osteologiaan. (Mitä?) no en ollut joten lähdin haahuilemaan. Viitat olivat ensin näkyvillä ja loppuivat yhtäkkiä. Menin haahuilemaan ensimmäiselle käytävälle, häiritsin hoitsua joka käski jatkaa käytävää eteenpäin, ihan loppuun asti.

Minähän menin. Lopulta käytävän perältä löysin oikean osaston, ja osaston perältä lupaavannäköisen hoitajan huoneen. Se oli tyhjä, mutta ovi oli auki, joten jäin odottelemaan toiveikkaana. Pari minuuttia seistyäni tuli nainen ulkovaatteissa huikkaamaan minulle, että jos odotan jotakuta, kannattaa mennä "Personalrummettiin" Ja hän antoi vielä kunnon namedroppausohjeet, Kysy Gunillaa ja sano että Ulrika käski!

No minä menin häiritsemään kahvitaukoa ja namedroppasin käsketyllä tavalla. Eteeni ilmestyi hoitaja kummastuneena. Nolona kysyin, että onko teidän työpäivä loppu ja anteeksi että häiritsen, mutta "haluaisin potilaaksi tänne" En oikein osaa selittää asiaani. Takeltelin lisää, että kun olen juuri muuttanut tänne ja en voinut netissä ilmoittautua kun ei ole sitä puhelinnumeroa. Nainen katsoi minua pitkään ja sanoi, että ei sairaalaan voikkaan itse varata aikaa, vaan osastolle tullaan lääkärin kautta. Hätääntyneenä jatkoin selitystä, että mutkun niinkun sain Suomessa sen ja sen nimistä lääkettä ja nyt pitäisi saada samaa täällä. Kun hoitaja sai selville mikä lääke on kyseessä, (erona, ruotsalainen lausuu nimen englantilaisittain, suomalainen suomalaisittain :D) Ja olimme samalla aaltopituudella, selvitti hoitaja äkkiä että olen kirjoilla Uppsalassa (jep.) ja sanoin, että minulla on "remiss hoitavalta lääkäriltä Suomesta englanniksi" (en ole ihan varma mikä on remiss, mutta on mulla joku lyhyt sepustus mikä on, miten on ja mitä tehdään) Sanoin että sain myös koko sairaskertomuksen suomeksi mukaan. Toimistoon saapui sopivasti lääkäri, jolta hoitaja kyseli lisää. Lääkäri vaikutti hirmu mukavalta, veisteli omasta suomenkielentaidostaan (Avain-kurssi. Yksi, kaksi,kolme. Åbo Akademi! Tampereella ei puhuta ruotsia mutta Turussa puhutaan) Ja sanoi että pelkkä remiss riittää. Hoitaja kertoi lyhyesti miten toimitaan ja lupasin tuoda paperin huomenna, ja hoitoonkin pääsee nopeasti. Jee ! Melkein menetin uskoni Ruotsin "Niin paljon parempaan tapaan hoitaa asiat" kunnes kaikki taas kääntyi oikein päin ! =)

Aloitin myös case-Valjakkalan muistiinpanot, vaikka oikeudenkäyntipöytäkirja ei paljoa välitä rikospaikkatutkinnasta, joten laitoin toivoni esitutkintapöytäkirjaan ja sähköpostia Uumajan poliisille, jotta saisin sen ja voisin edetä haluamani keissin kanssa. Jos se ei onnistu, tai pöytäkirja on yhtä summittainen kuin oikeudenkäynti, joudun varmaankin vaihtamaan rikosta.

K