Nummer tjugosju - Ännu ett långt veckoslut

Edellisen vajaan viikon Tamperevisiitistä jäi päälimmäisenä harmistus siitä, kuinka paljon jäi tekemättä. Tähän viikonloppuun lähdin vähemmin odotuksin. No mitä sitten oikein ehdin tekemään?

Lähdin torstai-iltana kuuden aikaan bussilla Uppsalan keskustasta Tukholmaan. Bussi toimi yhteistyössä viikkarin kanssa, joten kyyti oli satamaan asti. Tavallisestikin ruuhkainen Uppsala-Tukholma-moottoritie oli vieläkin ruuhkaisempi onnettomuuden takia, ja ehdin useampaankin otteeseen hermoilla ehtimisestä laivaan. Lopulta bussi oli vain vartin verran myöhässä ja pääsimme Julen kanssa laivaan. Hyttinä toimi kaikista pienin kahden hengen hytti, joka oli sopivasti autokannen ja mootoreiden päällä. Varashälyttimet huusivat autoissa ja moottorit pelottivat Julea niin, että se nukkui melkein koko yön päälläni. Täytyy muistaa pyytää hyttiä ylempää/edempää jatkossa, se  kun aina tuntuu unohtuvan.

Efter föregående, lite under en veckas visit i Tammerfors, var jag mest missnöjd över allt jag inte hade hunnit göra under vistelsen. Det här veckoslutet började jag då med nästan noll förväntningar och planer, så vad hann jag göra då?  

Jag tog bussen från Uppsala centralstation till Stockholm. Bussen kördes i samarbete med Viking Line så den for ända ner till hamnen. Jag hade valt allra minsta hyttkategorin, och hytten låg tyvärr längst bak i aktern ovanpå motorerna och bildäcket, så jag fick lyssna på tjuvalarmen tjuta och motorerna. Julius var så rädd för oljudet att stackarn sov nästan hela vägen på mig. Nästa gång måste jag komma ihåg att be om hytt högre upp eller längre fram

Uppsalan rautatieasema

pakollinen pilvikuva

Julen eväspussi

Hytissä oli myös se tylsä puoli, että siellä ei ollut kentää. Laivan wifi eikä oma verkkoni ylettänyt sinne asti, joten illasta tuli aika tylsä. Meinasin köydä ostamassa pokkarin, mutta valikoimaa katseltuani palasin hyttiin ja vedin peiton korviin.

Perjantaina tultuani Turun kautta Lempäälään, olin hetken tallilla, kävin ottamassa passikuvat, verikokeissa ja menin poliisilaitokselle uusimaan passini, josta jäin suoraan kaverin kanssa Hulluille Päiville. Jule jäi syömään mummun huonekasveja.

Hytten hade inte heller tillgång till WiFi, och mitt abonnemang hittade inte nätverk där heller, så jag köpte nästan en bok uppe i kafeterian, men bestämde mig till slut för att inte göra det och gå och sova direkt. Det var iofs bra, för precis samma böcker fanns på Galna Dagarna med mycket billgare pris.

På fredag, efter att ha anlänt till Åbo och tagit bussen till Lembois, spenderade jag lite tid på stallet, tog passfoton i centurm, förnyade mitt pass på polisstationen i Tammerfors och träffade sedan en kompis på Galna Dagarna i Tammerfors. Julius blev kvar och smygäta mommos växter.

Hulluilta ostin aika maltillisesti, matkahiuslakkaa olin kaivannut, ja kun "vakkarihiuslakastani" löytyi matkakoko ostin sen, vaikka tuntuu ettei se mikään oikeasti halpa ollut. Lisäksi ostin pari pokkaria, ja olin tyytyväinen etten ollut ostanut laivalta mitään, kaikki samat pokkarit olivat Hullareilla muutamalla eurolla.

Illalla saunottiin ja suunniteltiin serkun kanssa synttärilahjaa tädille ja mummulle.

Lauantaina oli siis mummun ja tädin yhteissynttäripäivällinen, 50 ja 75. (ja mä oon 25, jonkun pitäisi äkkiä saada lapsi niin olisi vielä useampi sukupolvi 25:en vuoden välein :D ).

Päivällä käytiin R:n kanssa ostamassa hierontalahjakortti niille yhteiseksi, serkku konsultoi puhelimessa kaiuttimen kautta, on tää modernia :D

Från Galna köpte jag två pocketböcker och på kvällen bastade vi och kusinen kom över för att planera lördagens födelsedagspresent för mommo och moster, då de fyllde 75 och 50. (o jag är 25 nu, så vi har alla exakt 25 år mellan oss, och i år föddes min mosters kusinbarn, kul !). Presenten blev ett gemensamt presentkort till Bambu-hetstensmassage.

Sunnuntaina kävimme ideaparkissa ihmettelemässä irtokarkkialea, mutta siellä ei ollut lemppareitani, Pandan toffeekukkia, joten R:n piti ajaa saleen, jossa niitä ei myöskään ollut. Ideaparkista mukaani tarttui, myöskin alesta, muutama pokkari lisää. Ihan vain laivamatkoja ajatellen.................

Karkkikierroksen jälkeen haimme äidin kyytiin ja menimme ihmettelemään samalla viikolla Tampereelle avattua XXL:ää. Koiravanhus sai siltä reissulta herkkuja ja uuden LEDvalon pimeneviin iltoihin. Itselleni ostin heijastinliivin, jota piti heti päästä kokeilemaan.

På söndagen gjorde vi en snabb tur till Ideapark, där lösgodis var på rea. Tyvärr hade de inte min favoitsort, Pandas toffeblommor, så jag nöjde mig med att köpa några (rea)pocketböcker till (Med ett öga på likadana långtråkiga båtresor).

Efter godisrundan plockade vi mamma med oss och körde till den nyöppnade XXL-butiken i Tammerfors. Hundgamlingen fick lite godsaker, en ny LEdlampa för mörka kvällar, och jag köpte en reflexväst åt mig, som skulle genast testas förstås.

 

Maanantai menikin aikalailla sairaalassa. Olo huononi sen verran viikonloppuna, että soitin ja sovin perjantaina ns. hätäajan Tampereelle, kun kuulemma toisessa pohjoismaassa asuvalla on siihen mahdollisuus. Sovin sitten samalla lääkärin kanssa, että mut hoidetaan Tampereella, koska tiedän voivani olla siellä arkisin maaliskuun puoliväliin asti, ja vuodenvaihteessa pitää tehdä tutkimuksia ja tavata lääkäriä, asioita jotka on ehkä helpompia tuttujen (tai ainakin mun historian tarkasti tietävien) lääkäreiden kanssa. Nää on asioita, joissa todella osaa arvostaa pohjoismaista yhteistyötä.

Hela måndagen spenderade jag i sjukhuset, eftersom jag började må så pass dåligt att jag ringde till Tammerfors akademiska sjukhus och de bokade en sk akuttid åt mig, något som är möjligt även om man bor i ett annat nordiskt land och bara vistas här. Samtidigt bestämde jag med läkaren, att de sköter mig i Tammerfors tillsvidare, för jag har möjligheten att vara där så mycket, och vid årsskiftet kommer läkarbesök och undersökningar göras, något som för mig känns tryggare att göra i ett bekant sjukhus. Vid såna här tillfällen uppskattar jag verkligen nordiskt samarbete till fullo.

Ihan alitajuisesti mätsäsin kynsilakan tähän täydellisesti :D

Mustelma on pahempi tänään kun eilen, ja pahenee varmaan vieä päivän pari ennenkuin paranee. Oon ihan tyytyväinen, että hoitaja laittoi kanyylin käsivarteen ettei mustelma näy kaikille nyt kun on pitkähiha-aika

Melkein heti sairaalasta päästyäni nukahdin, ja herättyäni olikin jo kiire pakata ja lähteä lentokentälle. R heitti mut ja Julen Vantaalle, joka nopeutti tietty aikataulua.

"lähdettekö te molemmat" "joo" "saanko passit?" "siis eiku ei toi lähe! mä ja kani lähetään"

No mitä lentokentällä tehdään pari tuntia ennen koneen lähtöä? Juodan jättikokoinen Pumpkin Spice Latte ( jotain muutakin olisi voinut valita, ainakin mahan mielestä, mutta tää on niin hyvää !) ja maksetaan Jule. Valitsemassani turvatarkastuksessa ei ollut "sitä pientä huonetta" joten Jule tuli kanssani sylissä portin läpi ja virkalijat olivat taas tosi avuliaita, ja kolme ihmistä edesauttoi Julen kassin mahdollisimman nopeaa läpivalaisua ja saapumista mun eteen. "täällä on kani, kassi läpivalaistaan nopeesti, täällä on kani !!"

Koneen lähtö myöhästyi hieman, ja kassit jumittuivat hihnalle Arlandan päässä, joten meitä oli jo monta tekemässä katoamisilmoitusta, ennenkuin kassit ilmoitettiin "Löytyneiksi". Ihme kyllä ehdin oikeaan bussiin niin Arlandassa kuin Uppsalassakin ja olin Julen kanssa kämpillä kymmenen aikaan. Jule-paralle matka oli ollut liian pitkä, kun ei oltu ehditty pissattaa sitä ennen lähtöä (tyhjentää vessa niin, että sinne on pakko mennä tekemään merkkauspissa), ja se oli pissinyt kassiin. Täytyy varata pesutupa.

R skjutsade mig och Julius till Vanda flygfält, där vi (jag igen!) drack PSL på Starbucks. Den här gången hade de inte "det lilla rummet" vid säkerhetskontrollen, så Julius fick komma i min famn genom kontrollporten. Igen var kontrollanterna jättevänliga, och gjorde sitt bästa för att väskan ska komma så fort som möjligt från bandet till mig och Julius slipper snabbt tillbaka till väskan. På Arlanda såg det ut som ett flertal väskor skulle ha försvunnit, och vi var på vag att göra anmälan om försvunna väskor, när det visade sig att väskorna hade bara fastnat någonstans. Trots förseningen hann vi galant till bussen både på Arlnada och i Uppsala. Tyvärr hade resan ändå varit för lång för Julius, som inte tydligen hade hunnit kissa före vi gav oss iväg, för han hade kissat i väskan. Nu måste jag skärpa mig och reservera tvättstugan !
K