Oon ollu viikon erossa Julesta ja varmaan vanhan kissan kuolema ja eläinlääkäriohjelmien tuijotus on nyt aiheuttanut hirveen Juleikävän. Palautettuani kurssin viimeisen raportin päivällä, aloin katselemaan vanhoja valokuvia koneelta.
Kuvat alkaa keväältä -12 kun ostin ekan älypuhelimeni ja pystyin siirtämään kuvat aika kätevästi koneelle.
Jule saapui kun asuimme Turussa vuokrakolmiossa. Se ei ollut mikään hieno, ja sijaitsi aika kaukana keskustasta, mutta se oli tutun kautta, joten hinta oli enemmän kuin sopiva. Jule muutti meille marraskuussa 2010. keväällä 2011 muutimme isohkoon yksiöön joka sijaitsi samalla kadulla meidän molempien koulujen kanssa, sijainniltaan ihan täydellinen, kooltaan ei niinkään. Jule ei ole ikinä mennyt missään asunnossa itse keittiöön, johtuu ehkä oudoista hajuista, osaksi myös siitä etten tykkää pitää mattoa keittiössä.
Yksiössä jule alkoi ensimmäistä kertaa viihtyä sängyssä. Alussa se kuitenkin häkitettiin yöksi, mutta nukkuminen samassa huoneessa häkkiä mielenosoituksellisesti kolistelevan kanin kanssa johti aika pian jaettuun sänkyyn.
Pienessä asunnossa oli tietty myös pieni sohva. Tässä IKEAn sohvassa oli leveä selkänoja ja käsinojat, joten Jule viihtyi siinä hyvin.
Asunnossa oli parveke, onneksi, kesää ja yksiön kuumenemista ajatellen, joten Jule pistettiin sinne lämpimällä. Parveketta ei kuitenkaan oltu lasitettu, joten nerokkaana laitoin sille valjaat ja kiinnitin ne seinään, jottei mahdollinen keskustan petolintu vie sitä mennessään.. Mikä logiikka.
Keväällä aloin tosissani etsiä meille isompaa asuntoa, koska jalkojensa viiltäminen lähes päivittäin työpöydän alla kuivuviin luistimiin kävi hermoille, ja pahasti. Loppukevät oli asunnon etsimisen kannalta otollista aikaa, ja minun kriteereilleni täydellinen kaksio löytyi vain muutaman sadan metrin päästä, ja se muutama sata metriä oli lähemmäs keskustaa.
Uuteen asuntoon mahtui isompi sohva, ja laitoimme vanhan myyntiin. Sillävälin J otti kaiken irti omasta sohvasta (Ja kuvissa siihen jätetystä silityslaudasta verho-operaation jälkeen)
R:llä oli auto tähän aikaan, ja sillä matkustimme aika paljon Tampereelle. J oli aina innoissaan autossa, en tiedä tiesikö se pääsevänsä isompaan asuntoon vai oliko aurinko se juttu.
Tähän aikaan Jule oli Tamperevisiittien aikana kaupungissa isossa asunnossa, niinkuin mekin.
Koira ja kani tutustuivat toisiinsa, sopivin varotoimenpitein. Koira tosin kohteli kania kun toista koiraa, haisteli sen peppua ja yllytti leikkiin. Kukaan muu koira ei sitten oo ollutkaan niin kiva Julelle.
Pikkusohvan lähdettyä J kelpuutti nopeasti isomman sohvan omakseen, ja käyttäytyi välillä yrmeästi kun tulimme sitä häiritsemään.
Näihin aikoihin Jule tuli sänkyyn joka yö, ja liitti se olennaisesti osaksi omaa reviiriään Turussa
Ja Tampereella...
Koska sänky on Julen reviiriä, sille ei saa jättää mitään, koska Jule siivoaa kaiken pois, hampaillaan.
Monet sanovat, että pehmolelut saivat lähteä huushollista miehen takia, no tässä taloudessa kani ei pitänyt niistä, ainakaan sen valtakunnassa sängyllä
Auton lisäksi J matkusti näihin aikoihin Junassa
Bussissa
Ja opiskelijalle tyypillisesti myös pyörällä
Kesää vietimme mökillä kaupungin ulkopuolella, ja Jule sai sinne perintönä ulkohäkin. Edeltäjä oli asunut siellä ymmärtääkseni lähes ympärivuotisesti, joten se on villieläinturvallinen, siinä on katos ja pieni mökki, mutta ruohoa pääsee silti syömään.
Kaupunkilaiskanina J ei kuitenkaan osannut hyödyntää sateensuojavaihtoehtoa kuuron sattuessa, tai sitten pieni kesäsade ei haitannut sitä, ja niin kävi että se kihartui.
Autossa J on matkustanut mitä erinäisimmissä, ja näin jälkikäteen katsoen kauhistuttavan turvattomissa paikoissa.
Tuolla turvavyön välissä se ei sentään saanut olla kun kuvaamisen ajan. Mutta korvista päätellen paikka oli kiva.
Vaikka onpa se paljon muutakin extremeä tehnyt, ihan itse.
R näki erään tutun kaneilla pahvilaatikkoluomuksen, joten meillekin piti sitten saada.
Minähän olin jo ennen J:n tuloa ostanut vaaleanpunaisen kissanmökin, mutta se ei selvästi riittänyt.
Pahvilaatikkoperhe kasvoi kasvamistaan, ja niistä oli paljon iloa, vaikka rumia olivatkin. Yhdessä Jule puuhasi erittäin päättäväisesti pitkiä päiviä pitäen kauheaa meteliä, ja jonkin ajan kuluttua huomasimme sen tehneen mökkiinsä uuden sisäänmenoaukon :D
Vuosi sitten joululahjaksi tilasin sille mansikan, joka alkukyräilyn jälkeen kelpuutettiin. Huomaa alhaalla Julen omatekemä ovi !
Jule on myös aika kulinaristi, tarkoittaen useimmiten ihmisten ruokien syömistä. Tai sitten minä syön kaninruokaa..
Myös toriostokset, jotka periaatteessa olivat Julelle, hävisivät parempiin suihin jo eteisessä.
Porkkanan naatit on parasta.
Vaikka Ruoka on hyvää, niin J on aika sika kaniksi
Ja välillä tuntuu, että se ottaa meistä oppia liikaakin. Syömme nimittäin lähes joka päivä sohvalla, ja kerran siinä maata massyttäessäni, Jule teki mulle seuraa...Se otti heinän häkistä mukaan, hyppäsi sohvalle ja alkoi syömään. Kyllä nolotti.
Kulinarismi valitettavasti liittyy myös huonekasveihin. Kotona J alkoi oleskella TV-tasolla, ja oletimme , että se johtuu sen tarpeesta olla aina korkeimmalla.
Syyksi selvisi: kuvien aikaan jo positettu huonekasvi.. Kun J tuli varmaksi oman reviirinsä laajentumisesta TV-tasolle, alkoivat kaiuttimen johdot saada kyytiä, ja Julen pääsy tasolle piti estää.
Sama toistui mökillä. Pidettiin kovin söpönä plyyssituolissa istuvaa loordi Julea.
Kunnes lehdet tuolin vieressä alkoivat vähetä.
Tosin tuolit on edelleen mukavan yksityisiä.
Sillä viereen ei änkeä kukaan, toisin kuin sohvalla.
Sen lisäksi, että Jule matkustaa kanssani, on se enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana myös opiskelussa.
Välillä J ei saa tarpeeksi huomiota, joten se tulee näyttäytymään.
Tai sitten puurolautanen kiinnostaa..
Juliuksesta on paljon seuraa, olin aika yllättynyt miten tuollaisesta eläimestä voi olla. Tosin osa siitä seurasta ja viihdykkeestä on ihan oman huonon huumorin ja selfieiden aikaansaannosta
HAHAHA se pelaa niinku tennistä HAHAHA
HAHAH se on niinku tonttu HAHHAHA
Joo joo ei ollut hauskaa..
Minulla on ongelmia allergian kanssa. se ei oo paha, mutta keväisin vaivaa, ja samaan väliin on sopivasti J:n karvanlähtö, joten missään ei saa olla rauhassa. Pari vuotta sitten keksin Furminaattorin, ja Julen karvanlähtö sai kyytiä, ehkä vähän liiankin tehokkaasti...
Kaneja ei oikeesti vahingoitettu (kun ruman tukan aiheuttama henkinen vahinko) tässä yhteydessä !
Jaaha, siinä taisi olla koko kuvaoksennus tällä kertaa. Onnea kaikille jotka jaksoi loppuun asti !
Juliusikävää poteva
K
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar