Nummer 101 - Atte, Atte

Hon är här igen !

Eli ihan kun olisin voinut tämän lopettaa, täytyy kertoa kaikille mitä teen mitä kuuluu jne.

Muistatteko kun oli vielä lunta?

Että ostin esimerkiksi muotihuulirasvan. Tää on vegaaninen ja noin sadas huulirasvani. En hamstraa.

Viimeksi kirjoitin juuri ennen master thesis- projektin alkamista, ja nyt olen kaksi viikkoa sitä tehnyt.

Aluksi maanantaina suurin harmistus oli, että projekti muutettiin alkuperäisestä. Metodi on täysin sama, eli NGS-geenisekvensointilaitetta käyttäen identifioidaan baketeereja. Alkuperäisessä suunnitelmassa bakteerit piti eristää post-mortem lasiaisnesteestä, mutta koska projektin alullepanija, Karolinska, ei ollutkaan vielä edes aloittanut näytteiden keräämistä projektiin, vaihtui näytteet ns. sukututkimukseksi, eli kolmen sukupolven sylkinäytteiden bakteerianalyysiksi. Ohjaajallani oli niinkin ruusuinen kuva alussa, että kahdessa viikossa olisi ensimmäiset tulokset, ja näin ei tietenkään ole, sillä sylkinäytteiden bakteeripitoisuus on paljon alhasempi kuin PM-näytteiden, joten en ole päässyt puusta pitkään kahdessa viikossa, kun olen yrittänyt optimoida DNAn eristysprotokollaa ja samalla katsonut, onko vika minussa vai protokollassa (se on protokollassa, ettäs tiedätte :D)

Snapchat ja huono huumori

Olen ollut kunnon kielikylvyssä, ja opetellut monta suomenkielistä tutkimussanaa, kuten puskuri (ruots. buffer(t) eng. buffer) ja eristys (ruots. extraktion, eng. extraction). Onneksi montaa sanaa ei ole suomennettu, vaan käytetään englannin vastaavia, joten suurimman osan ymmärrän ongelmitta.

Käytän kahta eri labraa, joka on tietysti kiva, kun on enemmän välineitä ja vähän vaihtelua. Muutenkin tämä "aikuiselämä" on kauhean väsyttävää. Siis 8h päivässä töissä, niin en kyllä meinaa jaksaa paljoa muuta. sen lisäksi kaksi kertaa viikossa käyn aikuislukiossa Venäjän alkeiden kurssilla ja kerran-pari viikossa pidän serkulle pääsykoevalmennustunteja. Kaiken vapaa-aikani melkein makaan sohvalla, joten uudenvuodenlupaus liikkumisesta on vielä harkinnassa, onneksi en silloin asettanut sille mitään aikataulua :D

Ubuntussa on valmiina foneettinen venäjän näppäimistö, joten ainoa mitä tarvitsin oli vähän ebayshoppailua, jotta sain tarrat kuvaamaan oikeita näppäimiä

Toisaalta kaikki on ollut kivaa, olen monta vuotta halunnut opiskella venäjää, gradutyö on mukavaa, ja ennenkaikkea se, että töitä ei tarvitse viedä kotiin vaan illat ja varsinkin viikonloput ovat ihan vapaita. Se itsessään tuntuu jo arjen luksukselta.

Tietysti esimerkiksi tällä viikolla ja tulevina viikkona, R tekee jonkin verran iltavuoroja, ja sellaisina päivinä emme paljoakaan näe, kun minä herään kuudelta ja R tulee vasta hieman ennen puolta yötä kotiin, jolloin olen jo nukkumassa.

Viikonlopun Kimi oli meiilä hoidossa, ja peloista huolimatta yö sujui rauhallisesti, onneksi rappu jossa asumme on lähinnä vanhusten ja lapsiperheiden asuttama, joten yöllistä liikennettä johon koira reagoisi, ei juurikaan ole.

Lampaanluu, eli bätmän menossa parempiin suihin.

 Ei tuo Juliuksen ja Kimin yhteiselo niin ruusuisesti mennyt. Kimillä oli kuonokoppa kun ne päästettiin yhteen,  ettei mitään sattuisi, mutta lopulta se oli Kimi, joka tuli taakseni pakoon ilkeää Julea.

No, töiden lisäksi mitään kummalisuuksia ei ole ollut. Parin viime viikon köyhänlainen kuvakokoelma

Alan kokkaan useamminkin viinin kanssa, koska kaikki ei ikinä mene ruokaan, vaan on ihan pakko juoda loput. Minulta ei muuten tätä ostaessa kysytty henkkareita alkossa. Tämä voisi olla ikäkriisin paikka.

Isä ratkaisi wifittömyyden laittamalla hiiren usb-vastaanottimen kokoisen wifitikun tietokoneeseen, ja kaikki on hyvin taas

Vaihdoin puhelimeni suojakalvon, ja yllättäen resoluutio parani :D

Jälkiruokaa, italianmatkan jäämistöstä

Laiska jänis

Julen päivällinen

Porkkana ei maistunut kun oli päärynää

Ja pääsin muuten elämäni viimeisestä tentistä läpi! Tiistaikalja !

Ilmoitin ylpeänä serkulle, etten ole koko tänä vuonna ostanut yhtään vaatetta vielä! serkku totesi aika kuivasti siihen, että nyt on vielä tammikuu. Se ei ymmärrä mikä saavutus tää on, siis minulle. Vaikka niinkuin sanoin muuttaessa R:lle: "jos mulle tulee himo ostaa uusia vaatteita, laita mut siivoomaan tää vaatekaappi, niin mun ahdistus liiasta vaatemäärästä kasvaa tarpeeksi suureksi eikä oo enää intoa ostaa yhtään lisää tekstiilejä."

Tietysti osasyynä shoppailemattomuuteen on se, että iltaisin en käy ostoksilla eikä viikonloppunakaan ole (vielä) tullut lähdettyä kaupoille. Lisäksi odotan edelleen, että R tilaisi minulle toivomani joululahjakaulahuivin.

K