Nummer 142 - Så tog 2016 slut

Oonpas ollut laiska viimeaikoina..

Esittelen loppuvuoteni kuvin, jottei tule mitään maratonpostausta.

Marraskuussa olin ihan täysiä joulufiiliksissä ja sisustelin joulujuttujen lisäksi keittiötä riihimäen kirppislydöillä.

Tein myös etäpäivän, josta J ei ollut yhtään innoissaan. Kuvassa myös mun uusi jouluinen sisutustyyny!

Joulukuun alussa Kimi oli parikin kertaa käymässä. J ei ollut yhtään mielissään häkitetyksi joutumisesta. Kiersin ahkerasti pikkujouluja, otin rumia selfieitä ja nukuin myöhään. Itsenäisyyspäivänä harjoittelin viljattomien jouluruokien tekoa, ja kutsuin äidin ja siskon maistelemaan niitä meidän kanssa.

9.-11-12. Lähdimme Uppsalan kavereiden kanssa Saksalaisen luo. Lensin Tampereelta Arlandan kautta Hampuriin, jossa turisteilimme mm. St Paulin maanalaisessa tunnelissa ja kiersimme joulutorin sekä kauppoja. Shoppailumme jatkui Saksalaisen kotikaupungissa, jossa ihmettelimme itäsaksalaista arkkitehtuuria ja kiersimme upeaa joulutoria. Välimatkat kiisimme tietysti autobaanalla, ja vauhtia riitti ! kun nopeusmittarin viisari ylitti 200 km/h, lopetin katsomisen.

St. Pauli

St Paulin autohissit n. vm. 1900. Ja vielä käytössä!

Maailmanpyörässä

Silta taloille

Viikot ennen joulua olivat aikamoisia syömispäiviä. (Pitäähän joulua varten harjoitella!) Saksanviikonlopusta seuraava meni Turussa lapsuudenkavereiden kanssa juhliessa J:n läksiäisiä, se kun lähti puoleksi vuodeksi rapakon taakse Trumplandiaan! Jouluna vietin laatuaikaa perheen kanssa lautapelejen ja ruoan merkeissä, ja myös Jule tuli jouluaattona mummolaan meidän kanssa. Jule oli ihan innoissaan ja hyppelehti sukulaiselta toiselle (vaikkei kuvassa siltä näytäkään :D) Joulun välipäivinä tein etätöitä ja eräällä kävelyllä päätimme tehdä aikuispäätöksen ja alkaa katselemaan ihan omaa asuntoa Tampereelta. Vielä täytyy kysellä pankista, onko sellainen ajatus realistinen (!) Uudenvuodenaattona olin niin väsynyt, etten jaksanutkaan lähteä minnekään, vaikka olin niin sopinut. Päädyimme katselemaan ilotulituksia ja menemään aikaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä söimme brunssia olohuoneessa, ulkoilimme ja katselimme leffoja.

Näsijärvi armonkalliolta päin. Huolimatta työmaasta voisin hyvinkin kuvitella ensimmäisen oman asuntoni olevan täällä.

Tvätt pågår, vänta - ohjeisti autopesun automaatti minua uudenvuoden aattona

Tähteitä joulusta ja kimaltelevaa barbiskumppaa! (järkyttävä yhdistelmä muuten)

Uudenvuoden brunssin jämät. Mitäköhän astiasarjaa mulla ei olisi? Tällainen sekametelisoppa tulee kun täytyy saada kaikkea nättiä

Loppuvuosi oli yllättävän stressaava. Olin tosi väsynyt kaikesta oheistoiminnasta mitä olin järjestänyt itselleni. Läheinen sairasteli, minulla vaihtui lennosta esimies, eikä se mennyt ihan kivuttomasti, paljon selvittelyä tarvittiin. Selvisi myös, että mahani oli huono, sillä "hengenpelastajalääkkeeni" teho lakkasi. Hoitaja innostui kertomaan leikkauksesta, avannepussista ja sen tulehtumisesta, ja pelkäsin ja säälin itseäni jonkin aikaa. Tammikuun puolessa välissä aloitetaan uusi lääke, jonka pitäisi toimia kuten vanhan. Pidän sille peukkuja. Lisäksi näin kymmenen viljattoman viikon jälkeen täytyy sanoa, että mahani ei ole enää kipeä! Ei täysin terve, mutta kivut ovat poissa. Se tekee leivästä, pullasta, hamppareista, pizzoista jne luopumisesta sen arvoista. Nykypäivänä on niin paljon vaihtoehtoja, että melkein mitä vain voi tehdä viljattomana. Kikherneistä on jauhoja, pastaa ja jopa tofua. Söin pizzaa kukkakaalipohjalla ja hamppareita bataattikansilla.

Ja nyt minulla on hieman enemmän itsevarmuutta työn tuloksen suhteen, kiitos uudelle työantajalle. Samoin minulla on puolen vuoden mittainen työsopimus, joten saan hengähtää hetken aikaa senkin suhteen.

Joulukuusta suunta on toivottavasti vain ylöspäin!

K