Nummer sjuttioett - Flyttbilen överaskar

Sunnuntai-iltana lähdimme R:n kanssa laivalla kohti Tukholmaa. Pakkasin tietty vasta viimeisenä päivänä, tosin hyvissä ajoin aamulla, mutta epätoivo meinasi tulla pariin otteeseen. Julius oli mummolla viimeisen yön, ja otimme sen kyytiin matkalla. Jule on kesän aikana reissannut useinkin parinkymmenen minuutin matkaa, mutta minua hieman jännitti miten pitkä matka sujuisi tauon jälkeen.

Sen kaksikymentä minuuttia Jule tähyili innokkaana tietä, mutta kun matka kesti odotettua pidempään, into loppui ja piti päästä syliin. R ei ole innoissaan J:n ottamisesta pois kantokassista kun karva alkaa lentämään autossa ihan erilailla. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja ajoimme viimeisten joukossa laivaan joten pääsimme alakannelle rekkojen kanssa, sieltä pääsee sitten aamulla ensimmäisten joukossa nimittäin pois, vaikkei mikään kiire ollutkaan.

Laivassa olin varannut meille parivuoteellisen hytin, ja koska ne on rakennettu pääasiassa laivan keulaan yläkansille, sujui yö tosi hyvin. Kukaan meistä ei herännyt ahvenanmaalle tultaessa, ja Jule oli rauhassa koko matkan ajan. Tosin aikainen aamuherätys ei miellyttänyt sitä, vaan se olisi halunnut jäädä nukumaan.

Koska laiva on tosi aikaisin Tukholmassa, jäimme puolivälissä matkaa levähdyspaikalle nukkumaan, jotta emme pamahtaisi hirveän aikaisin häiritsemään vuokranantajaani, kun en ollut varma onko hän töissä vai vapaalla. Laskimme penkit alas ja otin Julen pois kassista syliini, kun ajattelin että on kivempi nukkua ilman isoa kassia sylissä. Jule vaihtoi nopeasti sylistäni paremmalle paikalle jonnekin olkapääni ja leuan välimaastoon, ja lämmin pupunpeppu poskella nukahdin nopeasti. Nukuimme puolisen tuntia, kunnes jule pääti alkaa laittamaan neulettani parempaan asentoon puremalla ja raapimalla, ja herätin sitten R:nkin huutooni.

Julen unista jäi koko päiväksi jäljet.

Uppsalaan saavuttuamme kannoimme tavarat huoneeseeni, laitoimme Julen häkkiin ja suuntasime IKEAan brunssille ja ostimme sieltä samalla Julelle uudet heinän ja kissanhiekan säilytyslaatikot (koska vanhat leviävät käsiin) ja herkkupurkin. Haluaisin vielä samanlaisen isommassa koossa ruualle.

IKEAn viereen oli avattu Stadium-outlet, ja R halusi poiketa sielä. Outletissa oli valtavasti kaikkea kivaa edullisesti, varsinkin Karhu-merkki oli edustettuna ja tosi edullinen, joten siitä innostuneena meinasin ostaa kaupan tyhjäksi. Lopulta kassalle tuli pitkähihainen urheilupaita, pari sukat ja arkineule.

Kompressiosukat !

Neule oli kiva syksyinen mielestäni. Näiden ostosten jälkeen aloitan ostolakon, eli 1.9. alkaen en ostele mitään, ellen oikeasti tarvitse, ja tuskin tulen tarvitsemaankaan. Kolme kuukautta olisi lakkoilutavoite, eli seuraavan kerran ostoksia tehdään joulukuussa kun on joululahjojen aika.

Ikeasta siirryimme kämpille, jossa purin laukut ja R ja J nukkuivat kunnes lähdimme kohti koulua. Puolivälissä matkaa autoon syttyi pakokaasun varoitusvalo ja se alkoi käymään epätasaisesti. Koulusta tultuani R oli soitellut kavereilleen, ja vaihtoehdot oli rajattu kahteen: joko moottori käy vajailla männillä ja saattaa hajota koska vain, tai moottorinpuola on viallinen ja katalysaattori saattaa mennä rikki. Vaihtoehto A oli aika huolestuttava, ja R:n piti lähteä kohtapuoliin kohti Tukholmaa. Kävimme kyselemässä parista korjaamosta Uppsalassa, ja he sanoivat että Tukholmaan lähteminen on riskialtista, ja auton korjaaminen Ruotsissa veisi Suomen kilpien takia aika kauan, eikä auton jättäminen väärään maahan tietenkään ollut hyvä vaihtoehto. R soitti vauutusyhtiön päivystykseen, joka lupasi selvittää voiko auton hinata Ruotsissa ensin satamaan ja uudestaan Turun satamasta Turussa lähimmälle korjaamolle, mutta vastaus tulisi vasta seuraavana päivänä kun he saisivat yhteyden vakuutusyhtiöön. R jäi siis Uppsalaan yhdeksi yöksi, ja aamulla vakuutusyhtiöstä soitettiin, että järjestely onnistuu, ja hinauspalvelu tuli hakemaan auton aamupäivällä kohti satamaa, ja me menimme mukana, minä tulkin ominaisuudessa.

Koska olimme satamassa jo puolilta päivin, pyörimme Tukholman keskustassa iltaan saakka. Satamassa tuli ikävä yllätys, sillä toisin kun Turussa, Tukholmassa ei vedetä rikkinäisiä autoja laivaan jollei niitä ole varattu rahtina. Rahtivarausta on tosin hankala tehdä, kun ei auton hajoaminen ole yleensä tiedossa... Yritimme saada sellaista järjestelyä, että jos R nyt ajaisi itse auton laivaan, se tehtäisiin viieisenä, jolloin tyhjäkäynti ja pysähtely olisi minimissä, eikä ramppimäkeä tulisi vastaan, vaan auto voitaisiiin ajaa suoraan. Olin yhteydessä Turkuun, jossa vetomestarit lupasivat vetää auton pois laivasta. R oli ensin saanut kaupungin sataman henkilökunnalta haukut (viallista autoa ei saa ottaa mukaan ollenkaan, ja lähtöselvittäjä teki virheen anaessaan liput) vaikka ainoa syy miksi ei saisi mennä laivaan on, jos riskinä on nesteiden valuminen autokannelle, mkä ei ollut tässä kohtaa ongelmana. Päästyään ajamaan laivaan myös perämies (tunnettu äkkiäpikaisuudestaan) kävi haukkumassa R:n, koska jos auto kerran liikkui, ei ongelmaa kuulemma edes ole, vaikka R sanoi että moottori voi metrinä minän hyvänsä pamahtaa... Myöskään Turussa ei saanut odottaa vetäjiä laivassa.. No, loppu hyvin kaikki hyvin, auto on nyt Turussa korjaamolla ja minä Uppsalassa.

K