Nummer sjuttiosex - Kräftskiva på svenskt vis

Koko opiskeluaikani koulun alkamisen aikoihin syksyn kohokohta on ollut rapujuhlat. Kavereita, rapuja, snapseja ja snapsilauluja. Ensimmäistä kertaa snapsilauluja kuunnellessani sitseillä, pidin naurettavana sitä, että pitää juoda viinaa koska se maistuu pahalle (ja sen vahvuuden takia ylilyönti on vain ajan kysymys) ja että viinanjuonnin oikeuttaakseen pitää laulaa. Suomalainen ei laula. Suomalainen juo viinaa kun suomalainen haluaa, ei siihen laulua tarvita. Viime vuonna menin Turkuun rapujuhliin, mutta tänä vuonna en sinne pääsisi, joten kun valitin tästä ruotsalaiselle, oli hänen ratkaisunsa omat rapujuhlat. Suunnitteluvaiheessa hämmästelin monia eroavaisuuksia, joihin tapani mukaan suhtauduin erittäin skeptisesti.

Ensinnäkin, ruotsalaiset pitävät pääasiassa rapujuhlansa ulkona. ULKONA !! nyt on syyskuu. Toiseksi, rapujuhlissa ravut ovat vain osa ruokalistaa. Västerbotten-juustosta tehty juustopiiras on yhtä tärkeä osa rapujuhlia. Samoin kuin muut piiraat, ruotsalaiset harastavat piiraita tosissaan. Salaatti oli myös oltava, ja mietin mihin oikein laitamme kolme kiloa rapuja, jos tarjolla on muutakin ruokaa. (Tämä paljastui myöhemmin mitättömäksi ongelmaksi).
Toiseksi, rapuhatut ovat joku juttu. Pitää olla typerän näköinen tötteröhattu päässä kiristävä naru leuan alla kun syö rapuja.

Tapasimme perjantaina iltapäivällä läheisessä kauppakeskuksessa kaupungin ulkopuolella, ja menimme yhdessä kauppaan ostamaan ainekset salaattiin ja piirakkaan, jonka jälkeen norjalaisen vaatimuksesta lähdimme Åhlensille metsästämään koristeita. Siellä ei ollut, joten Islantilainen + vauva, ruotsalainen ja norjalainen lähtivät muista ostoskeskuksen kaupoista metsästämään koristeita, ja minun pyynnöstäni rapuveitsiä, ja minä menin saksalaisen kanssa Systembolagettiin.

Ostin yhteiseksi minulle ja norjalaiselle viinitonkan apinaviiniä, ja pienen pullon Koskenkorvaa, koska snapsin kuuluu olla maustamatonta viinaa, ei mitään sokerilikööriä / maustettua viinaa, sanoivat ruotsalaiset mitä vain.

Poikkipuolisista sanoista ja Suomivitseistä huolimatta, niin joivat kuitenkin :D

Muut olivat onnistuneet löytämään Partyland nimisen juhlatarvikekaupan, ja palasivat koristekassillisen ja HELIUMPALLON kanssa.

Menimme islantilaiselle, jossa leivoimme piirakat ja koristelimme pöydän koristeilla, ja minun ostamillani kynttilöillä.

Lauloimme monta snapsilaulua illan aikana, ja yllättävän hyvin löysimme lauluja, jotka ovat yhteisiä, eli jotka me olemme omaksuneet ruotsalaisilta. Tosin Mera brännvin-laulun suomalainen kerosäe ei jostain syystä ollut tuttu ruotsalaisille (Lisää maata Suur-Suomelle, marssitaan marsitaan, Karjalaan, Karjalaan) Eikä Turun aikojen kestosuosikki "Minne" ollut niille tuttu. (" minne, jag har tappat mitt minne, är jag svensk eller finne, kommer inte ihåg"). Gäddanin sain ne laulamaan loppuillasta, vaikkeivät ne sitä osanneetkaan, koska viimeinen säkeistö nyt ainakin sopi teemaan. (Koskenkorva vill jag dricka, jag vill gå på kräftkalas, Jag vill älska Suomi-poika, jag vill spy i Aalto-vas). Illan pimeys ei haitannut katulamppujen ja kynttilöiden valossa, ja muutenkin ilta sujui hyvin, vaikka Islantilainen siirtyi illan pimetessä vauvan kanssa sisälle, ja tuli hetkeksi kanssamme ulos kun poikaystävä tuli iltavuorostaan vahtimaan vauvan unta. Annoimme ruotsalaisille, jotka olivat loppukesästä menneet naimisiin, lahjakortin heidän lempiravintolaansa Uppsalassa, ja se selvästi ilahdutti molempia, ja olimme oikein tyytyväisiä kaikki.

Olin hermoillut edellisen yön, koska tänä syksynä olen pari kertaa pyöräillyt pimeällä pois kaupungista, ja lyhin reitti on pyörätie, joka menee puistojen ja pienen metsikön läpi. Tänä syksynä aution pyörätien varressa on ollut yksinäisiä miehiä pyöriensä kanssa, ikäänkuin odottamassa jotain, ja öiseen aikaan tie on täysin autio, joten en enää mielelläni pyöräile siitä. Islantilaiset asuvat sellaisella suunnalla, ettei sieltä oikein voi tulla bussilla, ja taksi tuntui hankalalta ostoskeskuspysähdyksen takia. Puhuin tästä illalla, jolloin ruotsalainen sano heti, että he pyörilevät kanssani vaikka kotiin jos haluan. Sanoin, että arvostaisin kyyllä suuresti, jos saisin metsikön läpi seuraa, joka oli tosi kiva. He asuvat samalla suunnalla, mutta heidän asuntonsa on viimeinen ennen autioita teitä, joten kierto ei ollut heille suuri. He sanoivatkin, että alue heidän ja minun välissäni on aika "huonoa" vaikka molempien omat asuinalueet ovat tunnettuja rauhallisuudestaan, se ei paljoa vaikuta kun joutuu pyöräilemään sen huonomman läpi. Tänään tulen bussilla pois, kun olemme kaupungilla kuitenkin.

Kun tulin kotiin, Jule oli ollut 12 tuntia häkissä, ja vaikka olin laittanut sille siementangon ja aktivointipallon puuhasteltavaksi, oli se silti kiukkuinen ja polki jalkaa kun tulin, eikä tullut edes sänkyyn nukkumaan vaan meni pariksi tunniksi mököttämään sängyn alle. Vasta kun heräsin yöllä ja tarkastin taskulampun kanssa, että se on vielä sängyn alla, johon se heräsi, siirtyi Jule sänkyyn nukkumaan.

Tänään on Kulturnatten, joten sovimme että tapaamme viiden aikaan ja jonotamme lippuja Tuomiokirkon skattkammareen ja ehkä myös Linnan taskulamppukierrokselle. Eilinen väsyttää vielä hieman, mutta tässä on pari tuntia aikaa vielä !

K