Good Morning Uppsala !: Nummer elva - Den mysiga och inte så mysiga Stockholm

Olin Uppsalaan muuttoni yhteydessä tietty suunnitellut, että miten lahden toiselta puolelta käydään kotona. Järkeviä vaihtoehtoja on oikeastaan kolme: Laivalla Tukholma-Turku, Lentokoneella Arlanda-Helsinki-Vantaa tai lentokoneella Arlanda-Tampere-Pirkkala. Suoraan Arlandasta Tampereelle on ylivoimaisesti yksinkertaisin, vain tunti koneessa ja alle puoli tuntia julkisissa Ruotsissa ja muutama minuutti autolla Tampereella. Arlandasta Helsinkiin lisätään tietty parin tunnin matka Hki-Tre. Laivalla taasen kestää 12 tuntia jonka lisäksi Turusta menee Tampereelle pari tuntia.

Miksi en siis lennä?
Koska Jule.

Arn-Tmp lennot operoi SAS, joka vaatii kanit ruumaan. Arn-Hki pääsee myös Finnairilla, joka päästää kanit sikahinnalla matkustamoon (tai no, hinta on sama lensi sitten Helsinkiin tai Bangkokkiin...) Vaikka laiva on hidas, on se Julelle kuitenkin vähiten stressaava matkustusmuoto. Halusin päästä kokeilemaan mitä Jule on siitä mieltä, ja kuinka raskas tällainen viikonloppureissu on minulle.

Lähidnkin heti ensimmäisenä viikonloppuna kohti Tamperetta, vaikken voinut sanoa koti-ikävän olevan vielä kauhean kova. Pari koulukaveriakin oli pois viikonlopun, joten en ajatellut missaavani mitään suurta bondaustapahtumaa.

Perjantain koulupäivä oli lyhyt, ja vaikka olin torstai-iltana pakkaillut paljon valmiiksi jouduin tietty pakkaamaan myös perjantaina. Kiire ei onneksi tullut, ja ehdin nukkua lyhyet päikkäritkin. Julea ei huvittanut kun herätyskello soi.

Julen vessa kulki minun laukussani

Heinä, ruoka ja vesikippo mahtuivat Julen kassiin

Pakkasin Julen kassiin, ja lähdimme viiden bussilla Uppsalan rautatieasemalle. Matka on aika lyhyt, vartin verran. Juna lähti kohti Tukholmaa 17:41, ja olin laskenut että olen asemalla varttia ennen, ihan sopiva aika kun bussi pysähtyy ihan aseman eteen.

SJ:n musta juna oli jo asemalla, joten kiipesimme suoraan junaan.

Jule ja matkalaukku laiturilla

Junamatka Tukholmaan kestää vain 38 minuuttia, tarkalleen :D. Junamatka sujui oikein hyvin, lueskelin maanantain seminaariartikkelia. Saapuessamme Tukholman päärautatieasemalle, junasta astuessa kuului heti kuulutus, joka varoitti taskuvarkaista ja ihmisistä, jotka avustavat junaan noustessa ja samalla tyhjentävät laukun. (Tutulla kävi itseasiassa näin ihan Turunkin rautatieasemalla, ei ole mikään Ruotsijuttu, mutta täällä ilmeisesti holhotaan enemmän?)

Asemahan on yhdistetty juna-, metro- ja bussiasema ja perjantai-illan kaaos oli sen mukainen. Ihmisvirtaan pitää soluttautua mukaan, ja sitä tulee seurata. Kävin hakemassa lipun Viking Linen tiskiltä bussiaseman puolelta, mikä oli aika turha juttu. Sitten lähdin etsimään metroasemaa. Ihmisiä oli älyttömästi, ja minua vähän pelotti Julen puolesta, ihmiset kun harvemmin varovat laukkuja ohi kulkiessaan. Asemalla tajusin unohtaneeni deodrantin, ja kävin hakemassa sen Coop Centraletista. Ihmisiä vilisi sielläkin, ja piilottelin parhaani mukaan Julea ruokakaupassa.

Metron löydettyäni automaateille ja lippuluukulle oli hirveät jonot, ja satuin lukemaan seinästä, että Pressbyråetissa myydään arvokortteja metroon. Arvokortilla matkan saa vähän edullisemmin, ja ajattelin että sellainen on kätevä olla, joten painelin ihmismassojen mukana kioskille ostamaan kortin. Ennen kuin poistuin kioskin rauhasta tarkistin vielä muistiinpanoni oikeista metrolinjoista: väreistä, numeroista ja päätepysäkeistä ennen liittymistäni ihmisvirtaan kohti lipunleimausportteja. Ihmismassaa seuraten löysin laitureille, joissa muistiinpanoni paljastuivat turhiksi: Toisella puolella luki isolla, että siitä menevät metrot kulkevat Gamla stanin ja Slussenin ohi, ja ensimmäinen metro tulikin sopivasti heti kun pääsi laiturille. Ihmisiä meni ovesta sisään valtavasti, ja ihmiset alkoivat huutamaan "men gå in då!". En uskaltanut väkivalloin painautua sisään kun pelkäsin kokoajan kassini salamatkustajan liiskautuvan (Metroonkaan ei ilmisesti saa viedä eläimiä, ainakaan siihen vaunuun mihin menin.) Pelostani huolimatta kaikki mahtuivat sisään juuri ja juuri, ja metrokin lähti oikeaan suuntaan kohti Slussenia. Helpottuneena jäin pois metrosta ja aloin asemalla ihmettelemään, että mikä se katu olikaan minkä suuntaan piti mennä. Muistelin, että olin ottanut google mapsin reittiohjeesta screenshotin, mutten löytänyt sellaista puhelimestani, joten lähdin vain ylös liukuportaita muiden perässä. Kävellessäni katselin muita ihmisiä epäileväisenä, koska juurikin sopivasti siinä tilanteessa mieleeni tulivat toisia metron alle tuuppivat sekopäät, ja kuinka otollinen tällainen ruuhka heille olisi. Sillä hetkellä uusi metro saapui asemalle niin korvia huumaavan metelin saattelemana, että olin varma, että Julen korvat räjähtävät siihen paikkaan ja jäin miettimään voisiko sille tulevaisuudessa laittaa vaikka pumpulia korviin...

Aseman yläpäästä löysin kartan joka kertoi minun olevan oikealla ovella, josta menin ulos. Ulkopuolella oli kiva pikku toriviritelmä ja korkealta näkyi hyvin meri, Tukholma ja terminaalit. Ihmisiäkään ei olut läheskään niin paljoa kuin Centraletissa. Slussenilta vie jyrkät rappuset alas rantaan, josta menee kävelytie suoraan terminaalille. Portaiden yläpäässä näin kuinka Amorella juuri käänsi itseään kaijaan ja aurinko kimmelsi sen kyljissä kauniisti.

Aurinko oli niin kirkas, että kuvassa koko laiva on valkoinen. Rantaväylä oli rauhallinen, ja minulla oli aikaa katsella meren yli Tukholman upeita vanhoja rakennuksia. Ehkä Tukholma ei olekaan vain suuri ja pelottava ihmiskita.

Satamassa odottelua oli puolisen tuntia, jonka jälkeen ihmismassa valui laivaan. Harmikseni huomasin, että hyttini on aivan kuutoskannen perässä aika lähellä moottoreita. Se yhdistettynä perjantai-iltaan ei taannut kaikista rauhallisinta yöunta, mutta kohtuulliset kuitenkin.

Julen päästin heti vapaaksi, ja se pomppikin kiinnostuneena ympäri hyttiä, kunnes se rohkeni hypätä sänkyyn nukkumaan kanssani. Jule nuoleskeli jostain syystä ahkerasti hytin kokolattiamattoa, yök.